Olin sunnuntaina ihan innoissani kun päästiin I-HAH:iin treenaamaan agilitya, mutta maanantaiaamuna pisti mielen vähän matalaksi kun muistin, että meillähän on ennen juhannusta joka viikonloppu jotain. I-HAH:n agilityharkat on siis sunnuntai-iltaisin. Meiltä jää mejä-kokeiden ja Viron reissun takia 2-3 kertaa välistä ja ennen juhannuksesta alkavaa kesätaukoa on viisi kertaa. Innoissani olen kuitenkin edelleen, että hyvin kävi

Tänään oli toinen kerta MKK:n agilitya. En usko, että kahdessa paikassa treenaamisesta on haittaa, koska viikonloppumenojen takia jää sunnuntain kertoja välistä. Meitä oli paikalla 6 ja jakauduimme kolmelle pisteelle niin, että yhdessä paikassa oli kaksi maksia, toisessa kaksi media ja kolmannessa kaksi miniä. Miko sai olla medinä, koska haluan matalammat hypyt. Aloitimme kepeiltä, joissa ei ollut ohjausta. Vähän mietin kannattaako meidän treenailla keppejä ollenkaan kun Mari meinasi, että käytetään sunnuntain treeneissä kepeillä verkkoja ja tuolla kentällä niitä ei ollut. Kokeiltiin kuitenkin ja Miko pujotteli kepit kuin mikäkin konkari. Se siis ihan näytti oikealta pujottelulta koko 12 kepin ajan! Mentiin toisen kerran ja taas oli niin hienoa. Mietin lopetetaanko siihen, mutta otin vielä yhden kerran, jolloin aloitus meni pieleen ja jouduimme ottamaan kepit pari kertaa uudestaan. Onnistuneen suorituksen jälkeen lopetettiin. Kahden kerran jälkeen olisi ollut hyvä lopettaa, mutta onneksi viimeinen toisto oli yhtä hieno kuin ensimmäiset.

Seuraavana oli Viivin piste, jossa oli puomi ja hyppyjä. Radan pätkä näytti tältä:

Aloitimme ensin kakkoshypyltä. 3. ja 4. hypyn välillä tehtiin valssi. Muuten onnistui hyvin, mutta hypyn 5 Miko kiersi. Näin kävi varmaan kolme kertaa ja oli kiva ihan itse oivaltaa mikä meni pieleen. Juoksin liikaa hypyn oikeaa reunaa päin, joten vartalollani ohjasin Mikon juuri sinne minne se juoksikin. Käännöksissä piti myös huudella Mikoa, ettei se olisi tehnyt niin isoa kaarta, joka myös edesauttoi 5. hypyn ohittamista. Puomi tehtiin taas niin, että nostin Mikon alastulolle, josta jatkoimme hypyille 2, 3 ja 4. Miko ei kauheasti nostelemisesta välitä, joten se hyppäsi ihan itse puomille kun meinasin sen toisen kerran nostaa. Sunnuntaina Mari sanoi sellaisen olevan ihan ok tapa kun kontakteja opetetaan, joten ongelmaa siitä ei pitäisi tulla. Menimme Mikon kanssa myös puomin kerran kokonaan kun Miko sitä omatoimisesta lähti suorittamaan. Kerran teimme koko pätkän, mutta puomin alastulolta. Miko oli pakko jättää odottamaan puomin kontaktille (silloin kun puomi ei ollut mukana 2. hypyn taakse) ja mennä itse melkein 3. hypylle, jotta ehdin tehdä valssin kunnolla kun Miko oli niin nopea

Jarkon pisteellä radanpätkä oli seuraava (vähän on kuvassa ahdasta):

Aloitimme valkoisilla ympyröillä. 3. hypyn jälkeen tein valssin. Pätkä meni oikein hyvin ja kehuja tuli siitä, että Miko haki putkeen hyvin. Mustat ympyrät olivat seuraavana. Mitään kummempia ohjauskuvioita ei tässä ollut. En nyt tehnyt valssia ennen putkea, koska itse piti pysyä esteiden sisäpuolella, että sai koiran ohjattua 5. hypylle. Meni taas hyvin, mutta Miko ei kuulemma putkesta tultuaan ollut ihan tietoinen missä olin. Menimme uudestaan ja Mikon ollessa putkessa kannustin sitä. Silloin Miko heti tiesi missä olin eikä sen tarvinnut yhtään aprikoida mihin suuntaan ollaan menossa. Meillä medeillä meni tällä pisteellä niin hyvin, ettei mitään kohtaa tarvinnut hinkata ja siksi ehdimme tehdä vielä kolmattakin versiota (valkoiset neliöt), jota ei kai muut ehtinyt kokeilla. 3. hypyn jälkeen piti tehdä valssi, jotta koira oli helpompi ohjata 4. hypylle. Mikki oli taas tosi taitava ja meni heti ensimmäisellä kerralla oikein hienosti. Kun aikaa vielä oli muutama minuutti, niin teimme saman uudestaan, mutta aloin liian aikaisin valmistautumaan valssiin ja siksi Miko meni ohi 3. hypystä. Tämän jälkeen Miko vähän iloitteli ja meni omatoimisesti putken varsin vauhdikkaasti. Kolmas kerta meni taas hyvin, mutta vähän tuli valssin kanssa kiire kun Miko menikin putken nopeammin kuin odotin.

Olen niin tyytyväinen Mikoon kun se oli niin hyvä. En tiedä mistä se on oppinut noin hyvin menemään putkeen tuollaisista kulmista kun me ollaan harjoiteltu vaan niin, että olemme juosseet suoraan kohti putkea. Mikoa jopa sanottiin nopeaksi ja se selvästi nautti Juostessa Miko alkoi välillä "ähkimään" joka kertoo innostuksesta. Viime omatoimitreenien jälkeen tuntui siltä, ettei tämä ole meidän laji, mutta nyt ei enää tunnu siltä. Mikki on taitava poika ja tykkää agilitysta. Ulkokentillä on ihmeellinen vaikutus. Positiivista oli, ettei Miko haukkunut kentän laidalla. Jonkin verran se kyllä vikisi.

Tälläkään kertaa ei valitettavasti selvitty ilman Mikon aiheuttamaa välikohtausta. Kun ensimmäisen kerran menimme Viivin pisteeseen, Miko bongasi kentän laidalla kääpiövillakoiran(?), joka ei viimeksi ollut paikalla. Miko tuntuu tykkäävään pienistä koirista, jotka ei räksytä, joten se lähti moikkaamaan. Huusin Mikoa, mutta ei se mitenkään reagoinut, joten lähdin hakemaan poikaa. Kepeillä ollut paimenkoira huomasi, että Miko meni villiksen luo ja juoksi itsekin paikalle. En tiedä säikähtikö Miko vai mitä, mutta se lähti karkuun. Paimenkoira lähti perään. Koirat juoksi hiekkatietä eteenpäin ja katosivat parkkipaikalla olleiden autojen taakse. Paimenkoira onneksi pian kääntyi takaisin ja Miko tuli perässä. Miko oli aika säikähtäneen oloinen ja luimisteli. Poika jätti muhun vähän eroa, mutta sain sen sitten vierelleni istumaan. Lähdimme suorittamaan rataa, jonka jälkeen Miko oli taas entisensä. Onneksi Miko juoksi hiekkatietä eikä mennyt mätsäriporukan joukkoon. Kentän vieressä on hiekkatie, jonka toisella puolella oli mätsäri, joten oli vähän ylimääräistä häiriötä. Miko ei onneksi kiinnittänyt muutenkaan mätsäriväkeen huomiota.