On jo ties kuinka kauan pitänyt käydä jälkeä vetämässä tänä keväänä, mutta en vain millään ole saanut aikaiseksi. Nyt kun varmistui, että ensi viikolla on kaksi mejä-koetta, niin pakko oli edes yksi harjoitusjälki käydä tekemässä. Ensi keskiviikkona on yksi iltakoe ja sunnuntaina sitten kooikereiden mejä-mestaruus. Kovin suuria odotuksia ei kokeista ole. Jos olemme ilman tulosta vielä niiden jälkeenkin, jota en yhtään ihmettelisi, niin ehkä ei tänä kesänä enää kannata kokeeseen mennä. Miko kyllä osaa jäljestää ja menee harjoituksissa hyvin, mutta koetilanteessa sitä varmaan eniten häiritsee ne vieraat ihmiset (=tuomari ja opas), jotka kulkevat mukana. Ensimmäinen koe keskeytyi ampiaisiin ja toinen siihen, ettei Mikoa jälki vaan innostanut. Se taas johtui siitä, ettei Miko ollut ehtinyt palautua kaikista aamun aikana tulleista säikähdyksistä. Joskus vaan on sellainen päivä.

Tänään lähdin päivällä kamppeiden kanssa metsään. En huomannut laskea jäljen pituutta, mutta siitä tuli hyvin lyhyt, ehkä 200m. Jälki vanheni vain 5 tuntia. Alkumakausta Miko kovin haisteli ja alkoi sitä kaivaa sekä repimään maata. Piti kehottaa sitä useampi kerta ennen kuin lähti jäljelle ja kehuin alkuun. Miko lähti oikein reippaasti jäljestämään. En tiedä paljonko haju oli tuossa ajassa kerinnyt leviämään, mutta välillä Miko teki lenkkejä ja palasi sitten taas jäljelle. Kerran Miko lähti sen verran väärään suuntaan, että pysähdyin ja jatkoin matkaa vasta kun Miko oli oikeilla suunnilla. Todennäköisesti Miko olisi vain tehnyt vähän isomman lenkin, mutta kun harjoituksissa olen yksin Mikon kanssa metsässä, niin en halua kadottaa jälkeä. Nyt Markus oli mukana, joten jos olisin heti tajunnut, niin olisin voinut pyytää Markusta jäämään seisomaan jäljelle, kuten opas tuossa tilanteessa tekisi. Kulma ei ainakaan jäänyt Mikolta huomaamatta; sitä kuovittiin, vähän maata revittiin ja nostettiin siihen koipea. Oikean suunnan kulmalta Miko löysi heti. Toista kulmaa jälkeen en tehnyt. Makauksen Miko löysi hienosti ja jäi sitä haistelemaan. Sorkkaa ei ollut mukana, kun en tajunnut sitä sulattaa. Jäljestys meni mukavasti ja Miko liikkui melko reippaalla vauhdilla, muttei liian lujaa. Hyvillä mielin siis kokeisiin, vaikkei niitä odotuksia olekaan.

Tässä vielä päivän kuvasatoa, ensin Mikon naamoja

Miko ottaa rennosti

Asento tämäkin...