Mietiskelin tänä aamuna, ettei viime viikonloput mejäilyt menneet kuitenkaan ihan putkeen. Mikossa ei siis ollut mitään vikaa, mutta unohdin kastella sienen, jonka vuosi jouduin käyttämään normaalia enemmän verta. En myöskään tajunnut pistää Mikolle valjaita, joten poika jäljesti ihan peruspannassa. No ei voi mitään, ei se niin vakavaa

Eilen kävimme Leevin kanssa Hiidenrannassa koiranuittamistarkoituksessa. Miko ei innostunut vedestä sitten yhtään. Sain sen vähän kahlaamaan ja kuopimaan vettä, mutta mieluummin Miko halusi kuivalle maalle. Edes Leevin oleskelu vähän syvemmällä ja minun kahlaaminen ei saanut Mikoa innostumaan. Lopuksi kannoin Mikon niin syvälle kuin pystyin kävellä (eli vettä oli vain Mikon vatsaan asti) ja laskin Mikon veteen. Ja kamalaa vauhtia takaisin rantaan Leevikään ei varsinaisesti näyttänyt nauttivan vedestä, mutta kastautui sentään kokonaan. Uimakokeilujen jälkeen teimme vielä pienen lenkin.

Eilen illalla lenkillä tehtiin vähän seisomisharjoituksia lauantain näyttelyä varten. Miko ei oikein tahtonut pysyä paikallaan, joten kaikki jalkojen asettelu oli ihan turhaa. Kerran pistin Mikon takajalat liian taakse eikä se näyttänyt hyvältä kuvassa (seisomiset piti tietenkin kuvata, mutta ilta-aurinko ei ihan paras ollut kun varjoja tuli niin paljon). Parempi tietysti olisi antaa Mikon seistä ihan vapaasti, mutta Mikon asento kaipaa välillä vähän korjausta Lenkin jälkeen halusin käydä vähän tokoilemassa meidän kentällä. Se oli jo muuttunut ihan työmaaksi, mutta parit perusasennot ja paikkamakuut tehtiin. Harmittaa, etten käyttänyt kenttää enempää hyödyksi. Tuolla se olisi muutaman kymmenen metrin päässä vain odottanut meidän tokotreenejä! Mutta kun ei saanut aikaiseksi niin ei sitten. Kesäloman suunnitelmiin kuului ahkera tokoaminen kentällä, mutta ehkäpä meidän täytyy etsiä joku toinen paikka.

Pikailtalenkille otin nakkia mukaan. Palkkailin Mikoa kontaktista ja loppumatkan Miko kulkikin koko ajan vierellä nakkia odottaen. Näin kun olisi aina, niin meiltä onnistuisi vaikka mikä! Paikkamakuun olin oikein tyytyväinen, vaikka en ollutkaan kuin noin metrin päässä Mikosta. Miko ei katsellut ympärilleen, vaikka olimme ulkona. Jouduin tosin muutaman kerran käskemään Mikon takaisin maahan kun se ajatteli nousta omia aikojaan tai luuli, että ekan palkkaamisen jälkeen on ok nousta. Kun Miko loppulenkin tuli niin nätisti vierellä (ei kuitenkaan seuraamista) niin käskin sen välillä maahan. Enimmäkseen Miko meni maahan vasta kun pysähdyin tai hiljensin vauhtia, mutta välillä oli ihan oikeasti liikkeestä maahanmenoja.

Tänään varmaan tehdään taas ihan mini iltalenkki kun Markus vasta tuli Mikon kanssa pitkältä lenkiltä. Pitää nyt vähän saada tokoilla

Seuraavan kerran päivitystä lauantaina Forssan näyttelyn jälkeen. Saa nähdä miten käy ja miten Miko jaksaa kun hellettä luvassa.

Tässä vielä pari seisontaa:

Seisominen kaipaa vielä harjoittelua

Pää jäi varjoon :/

Katse namissa (tämä ei ollut edes seisomisharjoittelua, mutta tuossa asennossa minun mielestä Miko voisi näyttelyissä seistä, ja vielä samalla reippaalla ilmeellä!)