Sunnuntaiseen näyttelykirjoitukseen tuli niin paljon tekstiä, että pistetään näin erikseen muista tapahtumista. Keskiviikkona käytiin tosiaan uimassa. Kun tiesin, että Enäjärveen tulee sinilevää, yleensä runsaastikin, niin kävin ennen uimareissua katsomassa Vihdin sivuilta levätilanteen. Viimeisin mittaus oli jo kuukauden vanha. En kastellut päätä ollenkaan ja kävin uinnin jälkeen varmuuden vuoksi suihkussa. Seuraavana päivänä luin paikallisesta ilmaisuutislehdestä, että tiistain testien mukaan järvessä on runsaasti sinilevää eikä siellä uimista suositella. Lehti oli jo ilmestynyt keskiviikkona, mutta ihan hyvä etten sitä silloin lukenut kun en muuten olisi mennyt uimaan. Ei tullut onneksi mitään oireita kummallekaan. Harmi vaan ettei enää päästä. Muut rannat on vähän turhan kaukana.

Miko on taas pitkästä aikaa nähnyt mörköjä. Paikallaan seisovat ihmiset ei varsinaisesti ole mörköjä, mutta pelottavia kuitenkin. Kerran iltalenkillä edessä sillan alla seisoi kaksi tyttöä ja Miko alkoi jo hyvissä ajoin pysähdellä ja tuijottaa tyttöjä. Tiesin ettei rähinättä päästä ohi, joten ohitimme tytöt suosiolla autotien kautta. Jalkakäytävän ja autotien välissä oli nurmikkoa, joten saatiin ihan hyvä välimatka tyttöihin ja Miko kiersi niin kaukaa kuin mahdollista. Palattuamme jalkakäytävälle Miko pariin kertaan pysähtyi ja kääntyi katsomaan tyttöjä, mutta kun vain jatkoimme matkaa, niin poika ei päässyt haukkumaan tai murisemaan. Hiekkatielle jätetty skootteri oli myös ensimmäisellä ohituskerralla pelottava, mutta siitäkin pääsimme hyvin ohi. Haukuitta ei kuitenkaan selvitty kun Miko aina tahtoo ohi mentyä kääntyä ja haukkua vielä varmuuden vuoksi. Tänään mörkö oli reilun metrin mittainen koivun runko. Luulin ensin, että Miko pysähtelee edellä menevän koiran vuoksi, mutta tätä jatkui kun koiraa ei enää näkynyt. Sitten tajusin, että kyse olikin maassa olevasta puun rungosta. Miko pysähtyi usein ja katsoi runkoa häntä pystyssä ja korvat höröllä. Muutaman metrin päässä Miko aloitti haukkumisen ja murisemisen ja alkoi hyökätä puuta kohti ja perääntyi aina saman tien. Ohi mentiin kaukaa kiertäen, mutta sitten Miko kävi haistelemassa puuta eikö siinä enää ollutkaan mitään vikaa. Tänään kun olimme palaamassa kotiin iltalenkiltä n. klo 23.30, Miko näki n. 10 metrin päässä naisen pienen valkoisen koiran kanssa ja aloitti kauhean haukkumisen. En tiedä mitä vikaa niissä oli, mutta vähän oli turhan myöhäinen aika haukuille ja vielä ihan meidän talon vieressä... Ikävän paljon Mikolla on haukkuminen lisääntynyt. Se on positiivista, ettei Miko reagoi kotona/parvekkeella toisten koirien haukkuihin. Yksi päivä Miko tosin haukkui ensimmäistä kertaa parvekkeella, mutta syynä oli jonkun koiran vikiseminen/ulvominen. Silloin Miko myös tajusi, että nousemalla tuolia tai parvekkeen reunaa vasten, se näki parvekkeelta ulos.

Perjantaina kävimme leffassa ja Miko joutui olemaan yksin joitain tunteja. Miko ei nyt ole pariin viikkoon ollut juurikaan yksin. Miko oli todennäköisesti ollut ihan nätisti, vaikka oli saanut tuhoakin aikaan. Pesin makuuhuoneen maton, joka on ainoa matto meidän kämpässä, ja olin ihan unohtanut, että sen alla on se Mikon lattiaan tekemä reikä. Miko oli sitten yksin olleessaan vähän suurentanut reikää... Onneksi Miko on kauppaan mennessäni tuntunut tajuavan, ettei se nyt pääse mukaan ja poika on mennyt lepäämään. Samassa paikassa se on ollut vielä palatessani. Ehkä yksin jääminen ei enää olekaan niin kamalaa. Mäntäsälän näyttelyssä Miko joutui hetkeksi jäämään Kaisan hoitoon, että pääsin käymään bajamajassa. Lähdettyäni ja palatessani kuului ääntä, mutta Miko oli ollut oikein nätisti. Ääntä pitikin Veiko, joka ei oikein tykännyt, että sen emäntä antaa huomiota ja sen nameja jollekin toiselle koiralle

Ilmoitin Mikon vielä Heinolan näyttelyyn, joka on elokuussa. Se on meidän viimeinen näyttely tänä vuonna. Katsotaan sitten ensi vuonna uudestaan. Hyvinkään ryhmänäyttely kyllä kiinnostaisi, sillä siellä on latvialainen tuomari, mutta katsotaan nyt. Vielä on vajaa kuukausi aikaa päättää. Heinolassa Miko on jo nuorten luokassa, kun ikää on 15kk ja tarkoituksena olikin siirtyä junnuista pois heti kun mahdollista.

Tänään olisi iltalenkin jälkeen tehnyt mieli mennä kentälle treenaamaan tokoa, kun Miko oli ensin saanut 1-1,5h purkaa ylimääräistä energiaa, mutta namit loppui jo lenkin aikana. Harjoittelimme lenkillä perusasentoa, seuraamista ja maahan menoa aina kun Miko otti itse kontaktia. Seuraamista ei olla vähään aikaan harjoiteltu, jonka vuoksi nyt keskityttiin siihen. Ensimmäistä kertaa otin myös juoksuaskeleita, joka ensin vähän hämmensi Mikoa. Metsässä spurttien jälkeen Miko pysähtyi eteeni, josta käskin perusasentoon. Miko haukahti ja hyppäsi sivulle. Varmaan paras sivulletulo ikinä. Ei haitannut, vaikka haukku tuli. Tehtiin myös pari luoksetuloa reilun kahden metrin (=hihnan mitta) etäisyydellä. Miko istumisen sijasta makasi (miksiköhän tein niin?) ja kutsuin sen suoraan sivulle. Pari kertaa oli mukavan reippaita, viimeinen taas jotain ihan muuta.

Tulipas taas paljon tekstiä. Alla vielä Mikon ruusukekuvat. Aamun aurinko ei ollut ihan parhain kuvaamisen kannalta, mutta parveke sai kelvata kun en halunnut uloskaan lähteä.

JUK1 ERI PU3 VASERT ROP-juniori

Vähän koppava ilme :)