Markus oli eilen käynyt Mikon kanssa koirapuistossa ja saanut siellä seuraa. Piti heti kysellä, että miten Miko reagoi toiseen koiraan. Menemme aina tyhjään koirapuistoon. Jos sinne joku tulee, niin tulkoon, mutta jos siellä on joku valmiiksi, niin jätämme välistä. Tämä siksi kun en oikein tiedä miten Miko reagoi muihin koiriin. Sillä on niin vähän kokemusta pikkupentuajan jälkeen toisten kanssa vapaana leikkimisestä (Leevin leikkejä lukuun ottamatta). Kokemus on vähän näyttänyt siltä, että Miko voi olla kiusaaja. Jos toinen koira ei lähde sen kanssa leikkiin, niin Miko voi alkaa haukkua sille ja siten kiusata toista. Noista tilanteista voi sitten olla vaikeaa saada Miko pois. Toisia koiria kiusaaminen voi ahdistaa, mutta joitain se voi ärsyttää. Vaikka Miko ei lähde haastamaan riitaa, niin se voi tuolla ärsyttämisellä saada toisen kimppuunsa. Vähän silti luulen, että olen ylivarovainen. Eilen toisen koiran (leikattu uros) kanssa oli mennyt hyvin. Vähän pojat leikkivät ja jonkun verran Miko yritti astua, mutta muuten oli kai aika rauhallista menoa.

Sillä aikaa kun pojat lenkkeilivät sateessa pari tuntia, minä olin Heurekassa kuuntelemassa Hannes Lohen luentoa Koiria ja ihmisiä geenitutkimuksessa. Heurekan planetaario on mielestäni tosi hieno. Silloin kun siellä ensimmäisen kerran kävin kun meillä oli henkilöstön tyhy-päivä kai alkuvuodesta, niin olin ihan huulipyöreänä planetaariossa. Se oli aika kiva paikka myös luennolle. Jotenkin jännää olla melkein makuuasennossa ja katsella kuvia ja videoita planetaarion kuvusta. Ajattelin tehdä muistiinpanoja, että voisin sitten niiden perusteella kirjoittaa koikkerilehteen, mutta ei pimeässä (eikä siinä asennossa) oikein voinut kirjoittaa eikä oikein ollutkaan mitään mitä kirjoittaa ylös.

Aluksi Lohi kertoi koiran kehityksestä ja siitä, miten geenejä tutkimalla on voitu varmistaa, että koira on kehittynyt nimenomaan sudesta (harmaasusi) eikä siinä ole sakaalia tai muita koiraeläimiä niin kuin jotkut ovat epäilleet. Koirat ovat geenitutkijoille siksi niin mielenkiintoisia kohteita, kun missään muussa lajissa ei ole yhtä suurta värien kirjoa tai niin suuria kokoeroja kuin vaikka chihuahuan ja tanskandoggin välillä on. Lohi kertoi tutkimusmenetelmistä ja miten poikkeavaa, sairauden aiheuttavaa geeniä etsitään. Pitää olla tarpeeksi näytteitä sekä sairaista että terveistä koirista, jotta geenejä voidaan alkaa tutkimaan. Hän toivoi, että terveistä vanhoista koirista annettaisiin enemmän näytteitä, sillä nuori terve koira voi myöhemmin sairastuakin. Lohi epäili, että Suomessa on maailman suurin koirageenipankki, jossa on jo yli 35 000 näytettä yli 300 eri rodusta. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka monesta kooikerista on näytteitä. Meille näytettiin muutama esimerkkitapaus, joissa sairautta aiheuttava geeni oltiin löydetty. Ilmeisesti kun geeni/geenit paikannetaan, voidaan kehittää geenitesti. Geenitestillä voidaan testata onko koira sairauden kantaja vai ei. Esimerkkeinä oli suomenajokoirien ataksia, brasilianterriereiden osteogenesis imperfecta (muistaakseni esityksessä luki eosinofiilinen myosiitti,joka on myös brasilianterriereiden perinnöllinen sairaus, mutta sairauden kuvaus ei ollut sama kuin luennolla mainitun), lagottopentujen ohimenevät tärinäkohtaukset, bullterriereiden pakonomainen hännänjahtaus sekä erilaiset epilepsiat. Kaikista oli lyhyt videopätkä ja oli kauhean surullista katsoa suomenajokoirapentua, jolla oli ataksia, joka vaikuttaa sen motoriikkaan. Sairaat pennut joudutaan lopettamaan. Tuli myös paha mieli katsoessa erilaisia epilepsiakohtauksia sekä osteogenesis imperfectasta kärsivää brasilianterrieripentua, joka yritti päästä jaloilleen. Näytti ihan siltä kuin sillä ei olisi ollut takajaloissa luita ollenkaan kun jalka vaan taipui. Onneksi koirien geenejä tutkitaan, jotta perinnölliset sairaudet saataisiin hävitettyä. Koirien geenitutkimusten tuloksia voidaan hyödyntää myös ihmisten sairauksien tutkimuksessa.

Luento oli mielenkiintoinen ja suosittelen sitä muillekin. Luento on seuraavan kerran Heurekassa 28.4.2011.