Maanantaina lähdin Mikon kanssa Nummelaan meidän ihka ensimmäisiin agilityepiksiin. Nummelan bussissa oli tuiman näköinen naiskuski, jonka muistelen veloittaneen jokusen kerran Mikosta maksun. Olin siis varautunut maksamaan myös Mikosta, mutta kuski vain hymyillen katsoi Mikoa ja velotti vaan mun matkan. Pääsimme bussilla noin kilometrin päähän Hiiden Haukkujen kentästä. Kun en ollut varma, pitääkö ilmoittautua tuntia ennen möllien alkua vai alkaako ilmoittautuminen tuntia ennen jatkuen aina kisojen alkuun, niin olin paikalla hyvissä ajoin. Olimme kentällä niin aikaisin, ettei siellä ollut vielä ketään ja hetken jo epäilin mahtoiko epikset sittenkään olla silloin. Aikaa kulutimme metsäpolulla kävellen ja hetkeä ennen kuin porukkaa alkoi tulla paikalla, Miko pääsi kokeilemaan puomia ja A:ta. Kontaktiesteet oli hieman erilaiset kuin mihin Miko on tottunut, mutta ei niissä ongelmaa. Ilmoittauduimme ensimmäisenä, jonka jälkeen oli vielä tunti aikaa kulutettavana. Päivä oli melko lämmin ja koska olimme lähtenyt kotoa yli neljä tuntia ennen Mikon pääsyä radalle, niin vähän epäilin miten se jaksaa.

Radan rakennusta katsoessa alkoi vaan entisestään jännittämään, sillä radalle tuli neljä putkea! Ei putkissa muuten mitään, mutta kun Miko viimeisissä ohjatuissa treeneissä nosti koipea putkeen. Sen jälkeen on tosin ollut kahdet omatoimitreenit, joissa putkissa ei ole ollut ongelmaa. Ennen rataantutustumista hermoilin kauheasti ja mietin jo oman vuoron väliin jättämistä. Minien ja medien rataantutustuminen oli samaan aikaan. Vaikka aluksi rata vaikutti hankalalta, niin ei se sitä ollut. Parissa paikassa mietin ohjausta. Monet teki puomin jälkeen niin, että sisäkaarteessa ohjasivat koiran seuraavalle hypylle, mutten uskonut sen onnistuvan Mikon kanssa. Silti en ollut rataantutustumisen päättymiseen mennessä päättänyt mitä teen. Toinen kohta, mitä mietin, oli viimeisen putken jälkeinen suora. Päädyin ohjaamaan esteiden vasemmalta puolelta.

Minejä oli seitsemän, joten meidän vuoro oli melko pian. Miko oli ensimmäinen medi ja hetken jouduimme radalla odottelemaan rimojen nostoa. Odotellessa yritin pitää kontaktia yllä istu-seiso vaihdoilla ja pyöri-käskyillä. Vaikka Miko oli tosi rauhallinen, niin en halunnut alkaa innostaa sitä. En osaa oikein motivoida Mikoa, mutta tuossa tilanteessa en edes halunnut yrittää, koska halusin välttää juoksuspurtit heti Mikon päästyä irti. Jätin Mikon istumaan ja menin itse kakkoshypyn luo. Miko lähti vauhdikkaasti matkaan. Ekalla putkella tein persjätön (toivottavasti menee termit oikein…) eli juoksin ohjattuani Mikon putkeen vitoshypyn vasemmalle puolelle. Miko sujahti hyvin kutosputkeen ja vielä seiskaankin, jonka jälkeen tein takaaleikkauksen. Muuri ja kaksi seuraavaa hyppyä meni taas hienosti, mutta hypyn 10 jälkeinen valssi meni kai vähän pieleen ja puomilta tuli kieltäytyminen. Ohjasin Mikon uudestaan, jolloin poika hyppäsi puomille takapuoli menosuuntaan päin. Otin puomin uudestaan, jolloin onnistui, mutta vauhti oli hidas. Ehdin sitten miettiä mitä teen seuraavaksi ja päädyin menemään hypyn 12 oikealle puolelle. Se oli varmasti hyvä ratkaisu, sillä niin hitaalla vauhdilla Miko olisi saattanut jäädä jalkoihini. A:lle Miko hyppäsi ja pysähtyi saman tien. Otin esteen uudestaan, jotta Mikon ei olisi tarvinnut kiivetä ylös ilman vauhtia. Putken jälkeen tein valssin ja Miko lähti vauhdilla viimeiselle osuudelle.  Vasen puoli ei tainnutkaan olla hyvä valinta, sillä Miko kovassa vauhdissa lähti hypyltä 16 suoraan putken 6 lähempään päähän. Oma vartalo varmaan osoitti juuri siihen suuntaan, putken suu ei ollut mitenkään tyrkyllä hypyn jälkeen. Huusin Mikon perään ”TÄÄLLÄ!!!”, mutta Mikolla oli niin kova vauhti päällä, että putkeen se sujahti. Takaisin poika tuli myös kauhealla vauhdilla. Olin pituuden vieressä ja siitä vaan kädellä heilautin Mikon pituudelle. Pojalle tuli sen verran tiukka käännös, että Miko olisi voinut kompuroida esteellä… Mutta ei siellä radalla ehdi miettimään muuten kuin Mikon ollessa puomilla.

Radan jälkeen oli ihan hengästynyt ja kurkkua kuivasi niin, että ensin oli pakko saada vettä. Minien ja medien palkintojenjako oli maksien rataantutustumisen jälkeen. Olin siinä uskossa, että meille tuli pari kieltoa sekä hylkäys. Olin ensin vähän ihmeissäni kun tuloslapussa luki, että hylkäys puomilta, A:lta ja putkelta. Hetken päästä sitten tajusin, että puomilta ja A:lta tuli hylkäys siksi kun otin Mikon alas esteeltä ja lähetin sen sinne uudestaan. Enhän nyt osannut ajatella, että tuollaisesta hylkäys tulee, mutta näin jälkikäteen se on ihan selvää. Puomilta ei tullut virhettä kiellosta, joten saattaa olla ettei Miko juossutkaan aluksi ohi vaan hyppäsikin suoraan sille väärin päin. Ei voi muistaa. Illalla suihkussa tuli mieleen, että Mikon hyppääminen puomille pylly menosuuntaan saattoi johtua siitä, että lauantaina harjoittelimme kontaktia juuri niin, että Miko hyppää puomin alastulolle ja jatkaa siitä alas… Nostaisin Mikon siihen muuten, mutta Miko ei tykkää nostamisesta ja tarjosi joskus itse hyppäämistä, joten niin ollaan sitten tehty. Täytyy vähän kysellä Mari-koutsilta tuosta. Osa teki viimeisellä suoralla niin, että olivat ensin itse esteiden oikealla puolella ja pituudella leikkasivat takaa. Se olisi ollut kannattavaa, ei olisi vartalo osoittanut putkelle päin. Virhepisteitä tuli 45, sillä hylkäyksestä sai 15vp. Yliaikaa puomi- ja A-sähläysten sekä putkelle karkaamisen vuoksi tuli 5,88 sekuntia. Agilitytulokset kai muodostuu aika- ja ratavirheiden yhteenlasketusta summasta (saa korjata jos olen väärin ymmärtänyt), joten Mikon tulos olisi 50,88. Kotisivuille lisään tuloksen vasta kun se löytyy Hi-Han sivuilta, niin tiedän sitten meidän sijoituksenkin (tai että tuliko tuosta meille edes mitään tulosta). Harmittaa, etten aikomuksista huolimatta pyytänyt ketään kuvaamaan meidän suoritusta. Meidän vuoro tuli niin nopeasti ja jännitys oli niin kova, etten edes ajatellut asiaa. Olisi ollut kiva nähdä omat virheet. Jälkikäteen on hankala muistaa mitä radalla tuli tehtyä.

Olin tosi tyytyväinen Mikoon, joka hienosti jaksoi suorittaa koko radan eikä vauhtiakaan puuttunut. Omaan suoritukseenikaan en voi olla pettynyt, sillä tiedän, että omat ohjaustaidot ovat vielä hyvin puutteelliset enkä osaa soveltaa eri ohjaustapoja radalle. Niin hyvä fiilis jäi, että ensi viikolla mennään uudestaan

Hiidenrantaan menee niin huonosti busseja ja ne harvatkin päivällä, että meidän piti kävellä 4km Nummelaan. Hyvin Miko jaksoi, vaikka välillä löntysteli perässä. Bussia ei onneksi tarvinnut kauaa odotella. Kuski kysyi matkustaako Miko sylissä ja sanoin sen menevän lattialla. Odotin, että nyt Mikosta olisi peritty maksu, koska se pitäisi periä niistä koirista, jotka ei matkusta sylissä. Kuski sitten sanoi, että pidetään Mikoa kuitenkin sylikoirana, niin siitä ei tarvitse maksaa  Kampissa olimme vasta n. klo 21.30. Kävin siellä kaupassa (Markus oli tullut vastaan ja odotteli Mikon kanssa) ja kotona oltiin 22.30. Nukkumaanmeno vähän venähti, joten tiistaina hieman väsytti… Olen niin tyytyväinen mun ihanaan reissumieheen, joka reippaasti jaksoi ilman sen kummempia lepoja meidän kahdeksan tunnin epismatkan  Ensi kerralla ei tule yhtä pitkää matkaa, kun tiedän, ettei tarvitse olla paikalla niin aikaisin… Jospa tässä oli tarpeeksi pitkä kertomus meidän ekoista epiksistä.

Tiistaina kävimme pitkästä aikaa kooikereiden arkitokossa Espoossa. Houkuttelin Tainan ja Lokin sekä Saaran ja Huugon myös paikalle. Taina ystävällisesti nappasi meidät kyytiin. Paikalla olikin oikein runsaasti kooikereita. Muita hurmaamassa olivat pienet Oorbellen-pennut Kevin, Nero, Vili ja Nipa. Nuorisoa edusti Loki ja Retu. Varttuneempaa (mutta silti nuorta) kooikerpolvea edustivat Mikon lisäksi Edi, Rami, Tessa, Vella, Hetja, Remus, Huugo ja Veiko. Veiko-toipilas pysytteli vähän sivummalla tarkkailemassa muiden touhuja. Aloitimme esittelykierroksella, jonka jälkeen varttuneemmat hieman arkitokoilivat. Kävimme ensin silittelemässä pentuja niin, että oma koira jätettiin istumaan. Teimme tervehtimisharjoituksen myös varttuneempien kesken sekä ohittamisharjoituksen. Nuottanimen ruohikko on ollut meille aina aika haastava paikka, sillä se on niin täynnä kivoja hajuja. Mikon kanssa silti onnistui seuraamiset löysällä hihnalla. Loppuaika vaan oleskeltiin. Kuvia illasta löytyy täältä. Toivottavasti meni pentujen nimet oikein, ei niitä oikein tahtonut tunnistaa

Nerokin tuli haistelemaan, mutta Miko oli sitä mieltä, että "hyi, pentu" ja lähti pois

Tässä vielä vähän huonolaatuinen kuva Hetjasta. Hetjasta on kasvanut oikein nätti koikkerityttö, joten piti patistaa viemään sitä näyttelyihin ;)

Nukkumaanmeno taas viivästyi ihan liikaa. Kahden jälkeen yöllä heräsin siihen kun Miko tuli viereeni nikottelemaan. Luulin ensin, että Miko meinaa oksentaa, mutta kyse olikin hikasta. Miko oli tosi surkean näköinen eikä hikka selvästikään ollut yhtään kiva. Nikottelua tuli aika lyhyillä väleillä. Nousin sitten ylös ja vein Mikon juomaan, jos se helpottaisi. Miko vain pari kertaa lipaisi vettä ja jatkoi sitten nikotteluaan. Markus ei ollut vielä nukkumassa ja tuli ihmettelemään mitä tapahtuu. Hän sitten otti mIkon syliin ja silitteli sitä kaulan seudulta. Hetken päästä nikottelu oli vähän helpottanut ja menimme takaisin nukkumaan. Hikka vielä pari kertaa tuli, mutta Miko oli selvästi paremman oloinen. Tänään aamulla väsytti sitten entisestään...