Vuosi on nyt vaihtunut, joten on aika listata tavoitteet uudelle vuodelle. Mutta ensin vähän Mikon uudesta vuodesta.
Veimme Mikon perjantaina hoitoon Oulunkylässä sijaitsevaan hoitolaan. Jännitin kovasti miten Miko suhtautuu siihen kun jätämme sen sinne ja olin ihan varma, että pahoin mielin sieltä joutuu lähtemään. Miko astui hoitolan sisään vähän reippaammin kuin tutustumiskerralla, muttei ollut mitenkään innostunut tutun naisen näkemisestä. Hoitolan aidattu piha oli tyhjänä, joten päästimme Mikon sinne haistelemaan. Kävimme viemässä Mikon tavarat sen huoneeseen. Mikon huoneessa oli kolme koppia, joista yhdessä oli kaksi shih tzua ja yhdessä dalmatialainen. Mikon kopissa oli myös ikkuna ulos. Tutustumiskerralla jäi niistä kopeista vähän ikävä kuva kun yksi koira alkoi niin kovasti haukkua kopissaan. Mikon koppi oli vähän syrjemmässä ja sen huonetoverit oli hiljaisia, joten se oli varmasti Mikolle hyvä paikka. Mikon koppiin pistimme sen petin ja puruluun. Kävimme vielä hyvästelemässä Mikon ulkona, jonne se oli saanut kaverikseen espanjanvesikoira Iineksen. Ulkona ei näkynyt koiria eikä kuulunutkaan mitään, mutta hetken huhuilun jälkeen Miko juoksi nurkan takaa meidän luokse ja vesikoira kohta perässä. Mitä salaista lie tekivätkään... Lähdimme ja Miko jäi ulos leikkimään. Olipas kiva, että lähtö olikin noin helppo ja mukava! Ei perään huutamista ja surullisia katseita.
Tänään kävimme heti Tampereelta tultuamme hakemassa Mikon hoidosta. Miko oli kopissaan ja meidät nähdessä alkoi kauhea hyppiminen ja huutaminen, mikä oli ihan odotettua. Noin Miko reagoi esim. silloin kun pojat tulevat mua vastaan kaupalle. Mikolle oli vaikea saada pantaa päähän kun se niin hössötti 
Sama nainen, joka oli tutustumiskäynnillä paikalla ja otti Mikon eilen vastaan oli myös tänään sitä luovuttamassa. Hän sanoi, että Miko on ollut oikein helppo koira. Ruoka oli maistunut ja Miko oli ollut pääasiassa ääntelemättä. Huonetoveri shih tzuje ulvontaan se oli yhtynyt, mutta muuten ei tainnut ääniä kuulua Mikon kopista. Pihalta Miko ei kovin mielellään tullut sisälle eikä se aamulla ollut kauhean innostunut lähtemään lenkille, mutta ulkona olikin ihan ok, että vieras lenkittää. Hoito taisikin olla parempi kokemus kuin pelkäsin eli ehkä Mikon voi viedä uudestaan. Toivottavasti ei kuitenkaan tarvitse. Vähän muuten mietitytti kuinka paljon ruokaa Miko on mahtanut saada kun matkalla Oulunkylästä Kannelmäkeen ja sen jälkeen siskon koiran Sisin kanssa lenkillä käymisen aikana Miko kakkasi neljä kertaa! Eikä ne ollut mitään ihan pikkukakkoja... Tai sitten Miko ei ole voinut tehdä tarpeitaan vieraiden/tyttöjen nähden
Ja sitten tavoitteisiin.
Agility
- kaikki esteet haltuun
- möllikisoihin osallistuminen
Mejä
- tulos kokeesta
Näyttelyt
- tuomarin kosketukseen totuttaminen mm. mätsäreissä käymällä
- PU-sijoitus
- serti
Toko
- alokasluokan liikkeet kisakuntoon
- tokokokeeseen osallistuminen
Muut
- toisten koirien ohitukset nätisti
- ihmisten ohitukset nätisti
Agilityesteet saadaan varmaan jotenkuten haltuun meneillään olevan alkeiskurssin aikana, koska kertoja on ihan mukavasti. Jos päästään kurssin jälkeen jatkamaan agilityharjoituksia, niin ehkä joskus syksyllä voisimme olla valmiita kokeilemaan möllikisoja. Jos jatkoa harkkoihin ei ole luvassa, niin sitten tuo tavoite ei tule toteutumaan.
Mejä-kokeista en uskaltanut pistää tavoitteeksi 1-tulosta, koska viimeisin koe antoi vähän viitteitä siitä, että muut ihmiset jäljestyksessä voivat olla liian iso häiriö. Jos tuntuu, ettei kokeista tule oikein mitään, niin täytyy pitää taukoa ja koittaa saada sellaisia harjoituksia, joissa on muita ihmisiä mukana.
Näyttelytavoitteisiin halusin pistää sertin saamisen, vaikka kovasti mietin kannattaako. Mutta pistin siksi, että Mikon virallisista näyttelyistä puolet on mennyt erinomaisesti eli Miko on saanut ERIn, joka meinaa sertifikaatin arvoista ja varasertikin tuli. Tänä vuonna tosin ERIn saaminen ei meinaa, että voi saada sertin vaan pitää saada myös SA - sertifikaatin arvoinen. Saa nähdä miten käy.
Tokossa pitää yrittää petrata ja saada alokkaan liikkeet kuntoon. Se varmasti onnistuu jos vain treenaan. Syksyllä voisi ehkä olla aika viralliselle kokeelle. Toivottavasti ainakin.
Ohitukset, niin koirien kuin ihmisten, kaipaa paljon harjoittelua. Toivottavasti tämän vuoden aikana saadaan ne kuntoon. Ihmiset on muuten ok, mutta epäilyttäville ihmisille Miko haukkuu ja hyökkii niitä kohden ja se on kovin ikävää. Kai se on ihmisten kanssa samaa epävarmuutta kuin koirien kanssa.
Toivottavasti vuosi 2011 on parempi kuin 2010, vaikka hyvä sekin oli
Kommentit