Sunnuntaiaamuna ihan hetken aikaa ajattelin, että kyllä me lähdemme Turkuun näyttelyyn. Onneksi hetken ylhäällä olon jälkeen mieli muuttui; olisi muuten ollut aika tuskainen päivä. Mulla on harvoin kuumetta, mutta sunnuntaina oli melkein 38 astetta ja olo sen mukainen. Maanantai oli jo ihan ok päivä ja tänään olin jo lähdössä töihin. Aamulla ei kuitenkaan tuntunut vielä siltä, että olisin työkykyinen, joten jäin kotiin. Agilitya en kuitenkaan voinut jättää välistä... Ei siis ollut kovin fiksua lähteä treenaamaan, mutta ensi viikolla jää treenit välistä, kun olen Viron reissulla ja sitten on enää neljä kertaa jäljellä.

Olin ostanut Mikolle porsaan ulkofileepalan, sillä nameihin piti panostaa. Noin kolmasosan jätin raa'aksi ja noin kaksi kolmasosaan pistin uuniin. Tarkoituksena oli saada Miko irtoamaan hyvien namien avulla. Ja minun oli tarkoitus päästä mahdollisimman vähällä kun en ihan vielä kunnossa ole. No, otsikko varmaan jo kertoo onnistuiko tämä...

Alkulämmittelynä härnäsin Mikoa pupunkarvalelulla. Kivasti Miko yritti ottaa sitä kiinni, mutta vetoleluksi siitä ei ole. Miko alkaa heti maiskuttaa kun näkee lelun ja sitten alkaa nuoleminen. Kummaa. Kyllä Miko meidän puput olisi halunnut saalistaa. En tosin tiedä mitä olisi tehnyt, jos olisi kiinni saanut. Tai no, saalistihan se leluakin. Aiheena oli tänään ohjaaminen putkesta oikealle esteelle, joko oikealle tai vasemmalle sekä puomi.

Putken molemmissa päädyissä oli kaksi hyppyestettä vierekkäin, kumpikaan ei ollut suoraan putken jälkeen, vaan putkesta piti kaartaa joko oikealle tai vasemmalle. Mikon kanssa aloitettiin niin, että kouluttaja piti Mikosta kiinni ja minä kutsuin sen putkeen toisesta päästä ja siitä ohjasin vasemmanpuoleiselle esteelle. Eka kerta oli ihan ok, mutta toisella kerralla nousi taas koipi. Onneksi se jäi päivän ainoaksi. Tämän jälkeen putkea vähän lyhennettiin entisestään ja käännettiin niin, että putkesta oli suora linja vasemmalle esteelle. Teimme pari toistoa niin, että kouluttaja piti Mikosta kiinni ja ne meni hyvin. Sitten ryhdyin itse lähettämään Mikoa putkeen. Esteen taakse vein namikipon, johon Mikon nähden laitoin herkullisen possupalan. Ensimmäinen lähetys meni kivasti ja Miko irtosi esteelle. Sen jälkeen poika ei enää irronnut vaan piti juosta pidemmälle sen kanssa. Kerran kokeilimme vauhdin saamiseksi niin, että aloitimme esteestä ennen putkea eli hyppy+putki+hyppy.

Seuraavalla vuorolla putkesta piti mennä oikeanpuoleiselle esteelle. Ensimmäisellä kerralla Miko kaarsi suoraan vasemmalle esteelle, muttei kerinnyt hypätä sitä. Tämän jälkeen Miko juoksi esteiden välistä ja kerran kouluttaja ehti estää Mikon pääsyn namikipolle. No, herkkänä koirana Miko ei sen jälkeen meinannut hypätä estettä, kun kouluttaja oli esteen takana. Yritin saada Mikoa irtoamaan, mutta heikoin tuloksin. Aloin itse hidastella heti putken jälkeen, jonka vuoksi Mikokin alkoi hidastella tai jos pysähdyin, niin Mikokin pysähtyi. Muutaman kerran jälkeen kouluttaja totesi, että kyllä mun vaan täytyy juosta Mikon kanssa. Poika niin seuraa mun liikkeitä. Kun mä juoksin mukana, niin seuraavat toistot meni ihan hyvin. Piti vaan muistaa juosta loppuun asti.

Lopuksi harjoittelimme puomia. Ensimmäinen kerta oli taas vähän epävarma. Palkkasin Mikon kontaktilla namilla. Mun piti juosta kovempaa, jotta Mikokin tulisi reippaammalla vauhdilla, mutta en tainnut vauhtia nopeuttaa kun siitä joka kerran jälkeen piti huomauttaa Otimme namikipon mukaan ja se pistettiin jokusen metrin päähän puomista. Tarkoituksena oli, että Miko juoksee suoraan kipolle, pysähtymättä kontakteille. Varmaan sillä yritettiin lisätä vauhtia, en tiedä tapahtuiko niin. Toisen toiston jälkeen kouluttaja sanoi, että Miko varmaan tietää, että alustulolla pitäisi pysähtyä kun poika siinä hidasteli. Sen jälkeen kippo siirrettiin heti puomin perään. Varmaan vauhtia oli alastulossa enemmän kuin silloin kun otan Mikon vastaan, sillä ei Miko kauaa kontaktilla pysynyt. Kouluttaja sanoi, että minä haittaan Mikon vauhtia. Enkä ainoastaan puomilla, vaan muillakin esteillä. Jään varmistelemaan, että Miko varmasti menee esteelle, joka vaikuttaa omaan vauhtiini ja siten Mikon vauhtiin. Eli pitäisi vaan juosta ja luottaa, että Miko sieltä tulee.

Miko oli mukavan innostunut tänään, vaikka en sitä alun jälkeen innostanut lelulla ollenkaan. Haistelua eli epävarmuutta oli paljon vähemmän kuin aikaisemmin. Toisaalta lelulla olisi ehkä voinut saada vauhtia enemmän. Miko jopa kerran puomin alkuun mennessä haukahti. Eikä Miko yrittänyt mennä bordercollietytön luo. Hieno poika, mutta mitenköhän saan sen irtoamaan... Tuli siis juostua, ei varmasti tehnyt hyvää, mutta huomenna näkee mikä on fiilis.