Tänään ilmoitin Mikon Turun kansainväliseen eli reilun kahden kuukauden päästä mennään taas näyttelyyn Viime tammikuussa olimme myös Turussa, silloin oli Mikon viimeinen kerta pentuluokassa. Ensi tammikuussa Miko esiintyy ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa. Suunnitelmissani oli ilmoittaa Miko vielä nuorten luokkaan, mutta kun jo kolme ihmistä on ollut sitä mieltä, että suoraan vaan avoimeen, joten sinne sitten. Sen verran tuomareita sain tutkittua, että Haminan ja Helsingin näyttelyihin mennään toukokuussa, mutta ilmoittautuminen saa jäädä lähempään. Itsenäisyyspäivänä olisi mätsäri lähellä, mutta koska se on sisätiloissa, niin täytyy harmittavasti jättää se välistä. Yksi täpötäysi sisämätsäri viime tammikuussa oli ihan tarpeeksi.

Agilityn saralta ei nyt vielä ole muuta tiedossa, kuin että Veikkolassa on alkeet alkamassa todennäköisesti vielä tämän kuun aikana. Tarkempaa ajankohtaa ei ole tiedossa ja se ilmoitetaan myöhemmin. Loppiaisena menen Mikon kanssa opettelemaan koiran hierontaa Ennen hierontaa olisi rally tokon alkeita, jota olisi myös saman viikon sunnuntaina, mutta katsotaan ilmoittautumista sitten lähempänä. Rally tokon jälkeen Miko voisi olla sopivasti väsynyt rentoutuakseen. Mutta järjestävä koirakoulu toimii niin, että oman paikan vahvistaa maksamalla ilmoittautumismaksun (joka oli 60 % kurssin hinnasta, loppu 40 % maksetaan ennen kurssia). Sillä, että maksaa ilm.maksun, niin ilmoittautumisesta tulee sitova eikä peruuttaessa maksua saa enää takaisin. Tämän vuoksi ilmoittaudun vasta lähempänä jos vielä mukaan mahtuu eikä ole muuta menoa tullut.

Uutena vuotena olemme menossa Tampereelle kahden lempparibändini keikalle. Ihan kiva viettää uusi vuosi noin, mutta koiran hoito onkin hankalampi järjestää. Hoitopaikan etsiminen oli ihan unohtunut kunnes viikonloppuna muistin muistuttaa Markusta, että kysyy äidiltään ja siskoltaan. Markuksen äiti ei voi ottaa Mikoa luokseen, koska hänen nykyiseen asuntoon ei saa missään nimessä tuoda koiria(!) ja Markuksen sisko on keskenään pienen lapsen, koiran ja kissan kanssa, joten Miko ei enää mahdu joukkoon.  Pistin kyselyn pariin koirahoitolaan sekä soitin hotelliin, jossa yövymme, ja ilmoitin, että koira tulee mukaan. Hotellissa oli onneksi vielä lemmikkihuoneita (tai mitä nyt sitten koiran kanssa pitää olla), mutta se on vain varavaihtoehto. Jos hoitopaikkaa ei löydy, niin Miko lähtee mukaan ja viettää pari tuntia hotellissa häkissään. Yhdestä hoitolasta oli iltapäivällä tullut viestiä, että tilaa on. Onneksi, vaikka näin myöhään kysyin. Toisaalta en haluaisi viedä Mikoa hoitolaan. Siellä on kuitenkin koira/koiria, jotka haukkuu koko ajan ja se voi varmaan olla muille koirille stressaavaa. Ja voi saada Mikon yhtymään haukkuun.

Viikonloppu sujui kuvakirjaa tehdessä (lauantai tosin meni pääasiassa kokoustaessa). Olen viimeksi teettänyt paperikuvia yli vuosi sitten, joten teetettävää olisi ihan runsaasti. Ajattelin, että voisi olla kiva tehdä kuvakirja, jotta kaikkia kuvia ei tarvitsisi albumiin liimailla. Teen nyt sitten kuvakirjaa Mikon ensimmäisestä vuodesta eli 7.5.2009 - 7.5.2010 välisestä ajasta Ensi toukokuussa täytyy tehdä toisesta vuodesta. Harmittelin, kun olen ottanut niin paljon huonoja kuvia pikku-Mikosta. Oulussa tuli otettua liian vähän kuvia ja niistäkin vain pari on hyviä. Pyysin Monicalta muutamaa kuvaa pikkupennuista ja vanhemmista, täytyyhän sellaisetkin saada kirjaan 6-viikkoisten pentujen kuvia katsellessa huomasin, että Mikon kuviot on muuttunut vielä kotiintulon jälkeen. Tiedän, ettei vastasyntyneiden pentujen kuviointi näytä enää samalta kun ne kasvavat (ruskeita läikkiä voi mennä kiinni toisiinsa), mutta jotenkin ajattelin, että luovutusiässä väritys on jo "vakiintunut". Aika paljon luovutusikäinen pentu vielä kasvaa, joten näin jälkikäteen ajateltuna tietenkin väritys voi vielä muuttua. Alla vertailukuvia (ihan hyvä, että tuli niitä huonompiakin kuvia otettua...)

 
Mikon selän kuviointi 6 viikon iässä ja 17 kuukauden iässä
(Pentukuvassa veljekset, edessä Riko, takana vasemmalta Rodi, Niki ja Miko)

Ikää 2kk, valkoinen selässä on jo vähentynyt

Ikää 3kk, takapuolen läikkä on jo lähes kokonaan yhtynyt selän läikkään

ikää 3,5kk, sulautuminen on tapahtunut

Että tämmöistä ihmettelin viikonloppuna Kiinnostuksella odotan kuvia vieläkin nuoremmasta Mikosta. Mikoa kutsuttiin nimellä Lumiukko, joten olettaisin että selässä on ollut ruskeita palloja.

Viikonloppuna järjestettiin sittenkin vuoden viimeinen mejä-koe, vaikka lokakuussa sanottiin että se todennäköisesti peruuntuu. Lauantaina minun piti olla yhden hallituksen kokouksessa (olin kyllä jo kokouspäivää sovittaessa sanonut, ettei viikonloppu välttämättä sovi) ja kun piti siellä yksi asia esitellä, niin peruutin sitten mejä-koepaikkamme. Kyllä harmittaa! Toisaalta sain sunnuntaina nukkua niin pitkään kun halusin, joten harmitus ei kuitenkaan niin kauhean suuri ole.

Olen muuten tosi ylpeä itsestäni kun sunnuntain päivälenkille otin namia mukaan (käteviä pitkiä kanakierteitä) ja vielä käytin niitä. Jostain syystä on vaan niin vaikea ottaa ne namit esille kun toinen koira tulee vastaan. Sunnuntaina tuli yksi ja kaivoin heti namin esille. Miko pysyi koko ajan vasemmalla puolellani repien kanakierteestä paloja Vastaantuleva vanha nainen tuntui katsovan meitä kuin haluaisi vain äkkiä ohi. Ehkä se ajatteli, että Miko on jotenkin aggressiivinen tms. kun ei voitu ihan normaalisti mennä ohi... Tätä vaan kun saan jatkettua niin Mikokin vielä joku päivä osaa ohittaa muut koirat hihnan kiristymättä. Ja tuskin Miko enää sitten räyhää joillekin koirille. Miko aloittaa kovan räyhäämisen usein jos vastaan tule tumma iso koira. Kyse on varmaan pelkäämisestä, josta Saarakin kirjoitti. Mikosta on todennäköisesti parempi alkaa räyhäämään pelottaville koirille, ettei ne vaan uskalla lähestyä. Mutta kaikkein ikävintä tuossa on se, että Miko käyttäytyy aggressiivisen oloisesti ja ihan kuin se haluaisi käydä toisen koiran päälle... Noloa yrittää tuollaisen koiran kanssa päästä ohi kun toinen koira käyttäytyy hyvin. Ihan jo tuonkin takia olisi syytä saada ohitukset kuntoon.