Rekolassa ja Nurmijärvellä

Äiti ehdotti keskiviikkona, että minä voisin mennä Mikon kanssa sinne perjantaina saunomaan ja jäädä yöksi. Äiti oli viikonlopun yksin kotona. Se kuulosti hyvältä ja oli kiva mennä varsinkin kun olen käynyt Rekolassa vain kerran, jouluna 2007 Äiti muutti miesystävänsä luokse kesällä eikä siellä ole tullut käytyä. Äitiä näkee veljen luona, jossa hän käy keskiviikkoisin hoitamassa siskon poikia. Selvennykseksi, että siskoni ja veljeni asuvat aika lähellä ja äiti mieluummin tulee poikien kanssa veljeni luo, joka on hänelle tutumpi paikka. Äiti siis ennen asui siellä missä veljenikin.

Äiti tuli meitä vastaan asemalle. Äiti yritti moikata Mikoa, mutta Miko vain käveli ohi En muista, koska Miko on viimeksi äidin nähnyt, mutta näköjään siitä on aikaa. Matkalla äidin luo Miko sitten kävi äitiä pari kertaa moikkaamassa. Äiti ja Mika asuu kaksikerroksisessa omakotitalossa. Me nukuttiin vierashuoneessa 2. kerroksessa, jonne mentiin melko jyrkkiä portaita. Mikolle tuli hyvää porrasharjoitusta. Ihan heti se ei uskaltanut kiivetä portaita, mutta kyllä se sitten tuli kun ei yksin halunnut alas jäädä. Mikolla tuntui olevan kova nälkä koko ajan kun sen piti jatkuvasti nousta pöytää tai keittiön tasoja vasten. Mutta äidin mielestä se on kuitenkin tottelevainen kun käskystä poika laskeutui alas Yhdellä äidin ja Mikan tutulla on sellainen kultainennoutaja, joka vie törkeästi ruokaa pöydältä. Äidin mielestä Miko poseeraa kun siitä ottaa kuvia ja se seisoo nätisti Mikossa oli vähän vahtikoiran vikaa kun pari kertaa äiti tuli ulkoa, niin Miko juoksi haukkuen ovelle katsomaan kuka tuli. Kotona Miko haukkuu jos ovikello soi (ainoastaan silloin kun me ollaan kotona). Ensimmäinen haukku on kunnollinen ja sen jälkeen alkaa epämääräistä vikinän ja haukun sekaista ääntä. Eli vähän kuin Miko sanoisi "voi ei, sieltä tulee joku, apua".

Yleensä vieraassa paikassa ensimmäinen yö menee vähän niin ja näin enkä äidilläkään saanut hyvin nukuttua. Osittain se johtui Mikosta, joka oli kovin levoton ja vaihtoi kaiken aikaa asentoa. Yöllä poika myös oksensi, mutta aamulla en löytänyt siitä merkkiäkään. Varmaan kotonakin Miko vaihtaa usein asentoa, mutta nukahdan heti kun menen nukkumaan ja nukun sikeästi aamuun asti. Olen varmaan nykyään aina niin väsynyt, koska ennen olin vähän huono nukkumaan

Lauantaina kävimme aamupäivällä 1,5h lenkillä. Olin etukäteen katsonut missä on lähin koirapuisto ja paluumatkalla kävimme siellä. Paikalla oli yksi koira, 15-vuotias Saaga-göötti. Vähän mietin kannattaako Mikoa päästää vanhusta kiusaamaan, mutta Saagan omistaja taisi lukea ajatukseni. Hän sanoi, että Saaga on tottunut nuoriin koiriin ja osaa pitää puoliaan. Miko oli kauhean kiinnostunut Saagasta, olihan se tyttö! Miko leikkimisen lisäksi yritti astua ja Saagan takapäätä se olisi kovasti halunnut tutkia. Saaga hätisteli Mikoa haukkumalla. Sen omistajan mielestä Saaga tykkäsi touhusta, koska se lähtee kohti koirapuiston porttia, jos se haluaa poistua paikalta. Ehkä 10-15min päästä (jolloin Mikokin oli alkanut haukkua) Saaga sai tarpeekseen ja meni portille Jäimme hetkeksi keskenämme puistoon, mutta Miko oli niin väsyneen oloinen, ettei se siellä tehnyt mitään mitä ei hihnassakin tekisi. Joten lähdimme pois. Lenkin jälkeen Miko oli tosi likainen ja joutui suihkuun. Kotona olimme vasta puoli kahdeksan aikoihin.

Tänään menimme Tainan ja Leevin kanssa mökille Nurmijärvelle, jossa lenkkeilimme ja teimme verijäljet. Miko hyppäsi auton takapenkille ja heti innoissaan meni etupenkillä istuvaa Leeviä tervehtimään. Leevi vähän ärähti Mikolle, jonka jälkeen Mikon mielenkiinto Leeviä kohtaan loppui. Kun olimme perillä ja pojat pääsivät vapaaksi, niin ne eivät huomioineet toisiaan millään tavalla. Ne kävelivät peräkkäin tai vierekkäin sekä haistelivat ja merkkasivat samoja asioita, mutta olivat ihan kuin toista ei olisi olemassakaan. Muutamia kertoja Leevi yritti saada leikkiä aikaiseksi, mutta Miko ei innostunut. Se vain veti korviaan taakse. Mikon mielestä oli kiva juosta Leevin kanssa, kunhan Leevi ei yrittänyt ottaa kontaktia. Mökillä pojat kävivät lammessa kahlaamassa, Miko meni jopa niin syvälle, että vatsa kastui. Pojat sai jäädä mökille odottamaan kun menimme tekemään jäljet. Tein reilu 400 metrin pituisen jäljen, sen verran kuin veripullosta riitti. Uutta pulloa en ennen kevättä enää osta, joten tämä sai jäädä mejä-kauden viimeiseksi jäljestykseksi. Ensi keväänä sitten taas. Jäljet sai muhia vain puolisen tuntia. Alku ei ollut ihan parasta, kun Miko jäi välillä katselemaan/kuulostelemaan. Jäljellä se kyllä pysyi, vaikka välillä teki pieniä tarkistuslenkkejä. Puolen välin jälkeen alkoi mennä paremmin ja vauhtia tuli lisää. Jälki meni tien poikki ja oli hassua kun Miko käveli tienvartta pitkin ja yhtäkkiä se sai hajun nenään ja kääntyi takaisin ja lähti metsään juuri siitä kohtaa, joista jälki meni Tuntuu jotenkin uskomattomalta miten Miko löytää takaisin jäljelle, vaikka se kiertäisikin jonkun pusikon. On se koiran nenä vaan niin hyvä. Kaadolla oli Mikon lempparilelu, joka tosin ei pahemmin poikaa kiinnostanut. Ihan ok päätös tälle kaudelle. Kun ikää ja kokemusta tulee lisää, niin eiköhän varmuus jäljellä kasva. Nyt Miko helposti kiinnittää huomiota ympäriltä kuuluviin ääniin.

Mökillä pojat innostuivat kepeistä ja Leevi tarrasi aina kiinni Mikon keppiin. Näin on ollut ennenkin, mutta silloin pojat on vääntänyt kepistä. Nyt Miko luovutti heti kepin Leeville. Miko ei halunnut yhtään alkaa haastaa Leeviä. Oli hassua kun Miko meni hakemaan kepin, jonka Leevi pudotti. Hetken päästä Leevi huomasi, että keppi on Mikolla ja tuli ottamaan siitä kiinni. Miko päästi irti. Leevi piti hetken keppiä ja tiputti sen taas ja sama alkoi uudestaan. Ei ole enää Mikon ja Leevin leikit kuten vuosi sitten, jolloin vain painittiin ja painittiin. Vähän tuntui siltä, kun Miko olisi loukkaantunut siitä kun Leevi sille aluksi ärähti eikä siksi enää halunnut leikkiä Leevin kanssa Takaisin autolle kävelimme metsän kautta. Matkan alussa oli Tainan ja Leevin jälki, jota pojat peräkanaa jäljestivät. Yhdessä pojat myös lähtivät lintujen perään. Ylösajavia lintukoiria

Kuvia Rekolasta:

Porrasharjoittelua / Olohuoneessa

Portaiden alapäässä

Lauantain lenkin jälkeen

Keittiössä
(Lattiat oli niin liukkaita meidän muovimattoon verrattuna etten viitsinyt kauheasti lelua heitellä. Gipi-isähän onnistui viime jouluna murtaa pahasti sääriluunsa lelulla leikkiessä ja siitä jäi "kammo" liukkailla lattioilla leikittämiseen)