Aluksi suunnitelmissa oli tänä viikonloppuna koittaa verijälkeä, mutta en nyt jaksanut nähdä niin paljon vaivaa Aloitimme jäljestyksen nakeilla, joka varmaan on vähän helpompaa pikkuiselle. Tarkoituksena oli, että menen ensin ulos tekemään makkarajäljen ja sitten tulen hakemaan Mikon. Eteisessä Miko pyöri koko ajan jaloissa ja ulkoiluvaatetuksestani varmaan ajatteli, että hän pääsee mukaan. Mutta lähdin ilman Mikoa ja hississä kuulin jonkinlaista ääntä. Ja kohta lisää. Kun poistuin hissistä, pysähdyin vielä kuuntelemaan kuuluuko mitään. No kuului. Miko piti kovaa ääntä oven takana ja lähdin sitten takaisin ylös. Markus oli nukkumassa ja naapureillekin tuo taisi kuulua niin hyvin, etten sitten viitsinyt jättää poikaa yksin. Mikolle siis hihna ja ulos. Menimme viereiselle niitylle ja heti kun päästin Mikon vapaaksi, se lähti kuin raketti. Kun Miko juoksenteli jossain kauempana, niin pistin silloin nakkeja maahan. Ensimmäisen tosi lyhyen jäljen valmistuttua kutsuin Mikon paikalle. Sillä oli vielä liikaa intoa, kun ensimmäisen nakin syötyä se lähti taas viilettämään. Kun Miko tuli takaisin, jouduin sille joka nakin erikseen sormella näyttämään, että se huomasi nakkijonon vielä jatkuvan. Seuraaviin jälkiin pistin nakit lähemmäksi toisiaan ja parin kerran jälkeen Mikokin tajusi mistä on kyse Ja Miko tajusi myös sen, että aina kun kyykistyin, kannatti tulla paikalle, sillä nakkeja oli luvassa Jospa huomenna saisi Markuksen apua ja voisi tehdä vähän pidemmän jäljen.

Jälkien jälkeen oleilimme vielä niityllä ja menimme taas vähän pidemmälle kuin aikaisemmilla kerroilla. Kesällä ei viitsinyt kävellä pitkien heinien seassa, mutta nyt siellä tuskin enää mitään on (punkkeja, muita ötököitä tai käärmeitä ) Kovin lähelle tietä ei vain viitsi mennä kun ei sitä tiedä, jos Miko vaikka juoksisikin tielle. Kuvasin pari videota (taas sitä samaa juoksemista ), joilla näkyy ja kuuluu autot.

http://www.youtube.com/watch?v=P8zvYfG5SpY
http://www.youtube.com/watch?v=jLfJ70ZIZb4&feature=channel

Kun olimme hiekkakentän laitamilla, sen läpi käveli tyttö. Huomasin, että Miko huomasi sen ja oli kiinnostunut. Jatkoin matkaa ja kutsuin Mikoa. Miko tulikin luokseni, mutta se tyttö kiinnosti niin, että kohta Miko jo juoksi täysiä tytön perään. Huutelin Mikoa ja silloin tyttökin huomasi, että Miko lähestyy sitä tuhatta ja sataa. Onneksi (tälläkin kertaa) Miko pysähtyi muutaman metrin päähän tytöstä ja sen jälkeen juoksi luokseni Vaikka Mikolla onkin hyvät mielessä, niin vieras ihminen ei voi sitä tietää ja siksi voi olla vähän pelottavaa kun koira juoksee kohti. Onneksi Miko ei ole kertaakaan hyppinyt kenenkään päälle vaan aina kääntynyt takaisin. Täytyy vaan harjoitella lisää luoksetuloa ja tehdä Suvin luokse tulemisesta niin kivaa, ettei mieleen tulisikaan lähteä kenenkään muun luokse

Meidän naapuriin on tullut koiranpentu. Ensimmäisen kerran näin sen joskus muutama viikko sitten ja sen jälkeen pentua en ole nähnytkään. Tänä aamuna naapurin mies oli tulossa samaan aikaan lenkiltä ja menimme samalla hissillä. Pieni musta pentu on ranskanbulldoggi Elli Elli oli turvallisesti sylissä, mutta Miko pääsi vähän haistelemaan.

Kovasti tuli otettua kuvia ja karsiminen oli vaikeaa, joten tässä vähän useampi kuva

Uuden pannan esittelyä

Ojassa

Pointteri

Jäätä ihmettelemässä. Miko sai jäästä palan irrotettua, jota se kanteli pää pystyssä

Mentiin pitkästä aikaa meidän portaita, mutta toisessa kerroksessa Miko jo katsoi siihen malliin, että onko pakko tulla. Menimme hissillä loput kerrokset

Tuli otettua monta juoksukuvaa, tässä niistä palasia