Onpas riittänyt lämpöä tällä viikolla! Onneksi ensi viikolla viilenee ja päästään jotain tekemäänkin. Mejä-harjoituksia on pitänyt tehdä, mutta en näin lämpimillä keleillä lähde metsään kun vaatetta pitää olla enemmän päällä. Vaikka mulla ei olisikaan koiraa, niin en silti toivoisi helteitä. Sellainen normaali suomalainen kesä, johon mahtuu vain pari hellepäivää, on oikein kiva.

Torstaina kävimme Oulunkylässä mätsärissä. Paikka oli tosi nätti. Ympärillä on vanhoja puisia omakotitaloja sekä paljon vihreää. Kentällä oli kiva vaalea hiekka ja sielläkin paljon vihreää ympärillä. Kivalta näytti. Ilmoittautumisen jälkeen teimme pikku lenkin ja alueelle palattuamme näin ilmoittautumisessa tutun punavalkoisen, Edin. Odottelimme Edin kanssa varjossa kehien alkamista. Tuli vähän kiire kehään kun tuomari ottikin ensin 10 ensimmäistä koirakkoa kerralla kehään. En ollut vielä pistänyt edes näyttelyhihnaa Mikolle, vaikka olimmekin jo kolmannessa parissa. Tuomari juoksutti koirat kerran ympäri ja sitten kehään mentiin pareittain. Meillä oli parina rhodesiankoira. Tuomari oli oikein mukava ja varmaan huomasi, että Miko vähän aristi hampaiden katsomista, vaikka ei yhtään perääntynytkään ja katsoi hampaat vielä uudestaan. Ravaamiset tehtiin edestakaisin ja sitten kehän ympäri. Kun tuomari oli tutkinut rhodesiankoiran, seisotimme koiria ja siinä menikin aikaa. Tuomari ei osannut päättää kummalle punaisen antaa kun olimme niin tasaväkisiä, ja pisti siksi meidät vielä kerran ravaamaan. Punainen tuli sitten Mikolle. Edi sai myös punaisen. Punaisten kehässä koirat sai pitkään seisoa ja se alkoi käydä Mikosta tylsäksi. Lopulta oli vaikea saada Miko seisomaan. Mikon istuttua vedin sen namin avulla ylös ja heti sen jälkeen Miko istui uudestaan. Sain sen kuitenkin vielä seisomaan, mutta ensimmäisten joukossa jouduimme pois kehästä. Lähdimme kotimatkalle Pirjon ja Edin kanssa. Matkalla bussille Pirjo antoi molemmille pojille lihapullan palat kun Miko niitä niin himoitsi. Molemmat istuivat vierekkäin kun Pirjo antoi pullat ja samalla ohi pyöräili mies ja nainen. Nainen oikein kovaan ääneen sanoi kuinka nykyään koiriakin lahjotaan nameilla ihan kuin lapsiakin. No, ehkäpä koirankoulutuksesta tiedetään nykyään vähän enemmän...

Perjantaina suunnitelmissa oli käydä yhdellä hiekkakuopalla Mikoa uittamassa. Oli niin kuuma ja edessä yli tunnin bussimatka, joten suosiolla jäätiin kotiin. Lauantaina oli myös sen verran lämmin, että uittoreissut saa jäädä ensi viikolle. Ensi viikolla onkin varmaan aika hyvä käydä tsekkaamassa uimapaikat, sillä väkeä tuskin niissä on. Kunhan ei vain ukkosta. Pääkaupunkiseudulla on muutamia uimapaikkoja, jotka Mikon kanssa haluan käydä läpi. Parhaimmalta vaikuttava paikka on Tuusulassa ihan Vantaan rajalla. Siellä on hiekkakuoppa oikein kivannäköisissä maisemissa. Veden pitäisi olla sopivaa myös ihmisuinnille, joka on vielä parempi. Jos itse pääsen uimaan, niin Mikon uimaan saaminen helpottuu. Jakomäestä löytyy myös hiekkakuoppa, Espoossa on yksi ranta ja Vantaallakin joku paikka, jotka ovat listalla.

Video Mikon ja Stellan tapaamisesta löytyy täältä. Ei mikään kovin hyvä video, mutta jotain kuitenkin.

Tänään oli agilitya ja vähän huoletti miten Miko jaksaa. Loimi päällä lähdettiin matkaan eikä onneksi ollut enää yhtä kuuma kuin päivällä. Tunnin alettua aurinkokin meni sopivasti pilveen, jolloin oli oikein mukava ilma. Lopuksi alkoi vielä tuullakin. Mari oli lomalla, joten meillä oli toinen kouluttaja. Aiheena oli sylikäännös eli haltuunotot. Aloitimme ensin sylkkärin opettelulla. Meillä meni heti ok kun sylkkäriä harjoiteltiin koikkeriyhdistyksen pentuagilityssa. Yli vuoden tauko oli kuitenkin edellisestä harjoituksesta. Nyt vasta ymmärsin mikä sylkkärissä on ideana kun tehtiin sitä esteiden kanssa. Ensimmäinen harjoitus tehtiin yhdellä hypyllä ja sitten tehtiin pieni radanpätkä. Radalla uutena esteenä oli okseri, joten se otettiin ensin kerran yksinään. Ratana oli okseri-pituus-putki-hyppy-hyppy. Sylkkäri piti tehdä neloshypyllä ja sehän onnistui! Kouluttajalta tuli palautetta siitä, että Miko hidasti vauhtia kun itsekin hidastin, joten pitää muistaa vaan juosta. Teimme toisen toiston, jolloin jotain sekoilin sylkkärissä. Kolmas kerta meni taas hyvin.

(Piti ladata uusi ohjelma kun edellisen kokeiluversio päättyi )

Toisella radanpätkällä oli hyppy-hyppy-muuri-putki. Sylkkäri tehtiin kakkoshypyllä ja putken jälkeen takaaleikkaus. Pätkä onnistui hienosti ja yhtä toistoa enempää ei enää ehdittykään tehdä. Tuossa oli kyllä ihan tarpeeksi tälle päivälle. Odottaessa Miko makasi kaivamassaan kuopassa ja välillä näytti melkein nukkuvan. Hyvin Miko silti jaksoi tänään.

En yhtään muista miten hypyt meni, mutta kai jotenkin näin. Muutenkin kaikki esteet on vähän sinne päin...