Edellisen kirjoituksen jälkeen olen muistaakseni vain kerran joutunut vetämään Mikon hihnalla portaille, muuten se on tullut ihan nätisti. Alas meneminen tahtoo sekin tulla ongelmaksi, koska Miko niin usein liukuu viimeiset portaat alas. Toivottavasti ei polviaan satuta. Miko on alkanut astumaan molemmilla jaloilla portaalle kun aikaisemmin se meni ripeämmin alas pistämällä yhden etutassun ekalle portaalle ja toisen seuraavalle jne. Aamulla Miko aprikoi joka tasanteella menisikö alas vai ei. Miten voi portaiden kulkeminen olla niin vaikeaa? En tiedä miten kummasti Miko astuu kun liukasteluita tapahtuu.

Perjantaina hankin järkkärin, jota olen himoinnut siitä asti kun isän kameraa ensimmäisen kerran lainasin (viime kesänä). Ostin Canon EOS 550D:n, joka vaikuttaa mun käyttöön oikein sopivalta. Vielä kun sitä oppisi käyttämään niin, ettei tarvitse automaattiasetuksia käyttää. Kaikenlaisia testikuvia on tullut otettua ja erityisesti tykkään ottaa kukista ja muista kasveista lähikuvia. Niistä tulee niin hienoja Ulkona kun näkee kukan, niin sitä pitää päästä kuvamaan

Eilen kävimme isällä syömässä. Siskon koira Sisi on muuttanut isän luo, jossa sille on enemmän aikaa. Sisillä oli juoksut alkanut, joten meinasin jättää Mikon kotiin, mutta isä oli sitä mieltä, että Miko vaan mukaan kun ei Sisillä tärppipäivät vielä ole. Päivi oli kuitenkin sulkenut Sisin makuuhuoneeseen, joka olikin ihan hyvä juttu. Miko ei meinannut päästä eteisestä eteenpäin ollenkaan kun siellä oli niin mielenkiintoiset hajut. Aluksi Miko olikin koko ajan nenä maassa ja välillä nuoli mattoa. Miko yritti useampaan kertaa astua Päiviä, ehkä se luuli, että hänestä lähti ne ihanat hajut. Sisi oli ihan hiljaa makkarissa (ei se muutenkaan pidä mitään ääniä paitsi kummallista murinaa leikkiessään), mutta välillä avasin huoneen oven. Yllättävän kauan Mikolla kuitenkin kesti tajuta, että se, josta ne ihanat tuoksut tulee, onkin vain yhden oven takana! Sen jälkeen Miko enimmäkseen makasi makkarin oven edessä vinkuen. Isällä oli Mikon mielestä kiva parveke kun sieltä pystyi helposti katsomaan ulos. Kun Miko näki parvekkeelta siskoni tulevan, alkoi vinkuminen. Kun sisko poikineen tuli sisälle, Miko aloitti saman hyppimisen ja ääntelyn kun veljeni nähdessäänkin. Ilmeisesti molemmat sisarukseni ovat Mikolle tosi rakkaita ihmisiä. Sisko ja hänen pojat joutuivat myös Mikon astumisyritysten kohteeksi. Isä oli ostanut uuden objektiivin, jota kokeilin. Sillä ainakin pääsi lähemmäs kukkia ja muita pieniä kohteita kuin kameran mukana tulleella objektiivilla.

Tähän väliin otoksia uudella kameralla:

Miko ja tyttöystävä

Isän kiva parveke

Yksi luontokuva

Tänään illalla meillä oli ensimmäinen kahdesta I-HAH:n koetunnista. Ennen lähtöä tuli vähän vettä, bussia odottaessa tuli raekuuro, mutta onneksi matkan aikana selkeni ja aurinko paistoi. Kylmä oli silti. Kovin suuria odotuksia meidän agin suhteen ei ollut kun viime viikon omatoimitreenit eivät olleet kovin onnistuneita. Miko oli vielä kauhean kiinnostunut maasta löytyvistä hajuista. Tunnin piti Mizyn omistaja Mari. Aluksi hän kertoi meille mitä on takaaleikkaus ja saimme kotiläksyksi opetella sitä. Ensimmäisenä estesarjana oli hyppy-hyppy-rengas-hyppy-hyppy, ainakaan viimeinen hyppy ei ollut ihan samassa linjassa muiden kanssa. Miko hyppi reippaasti, mutta kiersi renkaan. Ohjasin Mikon sitten ihan renkaan suulta sen läpi ja sitten kaksi seuraavaa hyppyä meni taas vauhdikkaasti. Seuraavana oli kaksi hyppyä kaaressa, mutkaputki, A ja hyppy. Miko taas lähti hyppäämään vauhdikkaasti, mutta ei mennyt putkeen. Pari yritystä vielä ja kun ei onnistunut, niin putkea vähän suoritettiin. Sitten Miko meni putkeen ja vauhtia oli oikein kivasti. Putki pistettiin taas mutkalle eikä enää ollut ongelmaa saada Mikoa putkeen. Mikohan jo tahtoi kuumua ja lähti vetämään putken jälkeen rallia kentän ympäri. Eipä siinä mitään, että poika piti omaa kivaa, kun jätti kentän laidalla odottavat koirat huomioimatta. Kun Miko malttoi palata, niin jatkoimme A:lle, joka sekin tarvitsi pari uusintayritystä ennen kuin Miko lähti nousemaan. Seuraava estesarja oli hyppy-kepit-putki-kepit-hyppy. Tällä kertaa Miko keskittyi aika paljon haisteluun ja kepitkin joutui ottaa pari kertaa uusiksi kun mies vaan meni nenä maassa. Kepit meni oikein kivasti sitten kun nenä pysyi ilmassa. Viimeisenä oli kolme hyppyä, joista kolmas kaartui oikealle. Kolmannen hypyn jälkeen tehtiin valssi kiertäen kolmannen hypyn takaa takaisin kakkoshypylle ja siitä vielä ensimmäiselle. Miko meni taas oikein reippaasti ja Mari sanoi Mikon palkkautuvan hypyistä. Menimme vielä kerran kaksi ensimmäistä hyppyä, jotta sain vielä kokeiltua vinkupallon heittämistä. Olin jättänyt pallon aikaisemmin taskuun, sillä en uskonut Mikon siitä innostuvan. Mikohan lähti innolla pallon perään ja juoksi ympäri kenttää se suussaan. Eli lelu vaan ahkerampaan käyttöön. Ennen lähtöä Mari vielä esitteli meille tekimiään leluja, joita mekin voisimme väsäillä. Olin tosi positiivisesti yllättynyt Mikon menosta, vaikka mukaan mahtui haisteluakin. Eihän se varmaan ennen ole mennyt noin kovaa! Ehkä ulkokentät on enemmän Mikon mieleen. Kahden viikon päästä sitten uudestaan.