Automatkalla AgiMestaan Miko ja Leevi nukkuivat ja molemmat vaikuttivat muutenkin väsyneiltä. Mietin tuleeko treeneistä yhtään mitään. Ensimmäinen puolituntinen oli ok, jälkimmäinen ei

Paikalla olivat Miko, Onni ja Leevi. Edellisten esteet olivat matolla eikä me niitä juurikaan liikuteltu. Hyppyesteitä piti vähän madaltaa, mutta renkaan madaltaminen ei onnistunut, joten se jäi käyttämättä. Olisihan apua voinut pyytää, mutta esteitä oli muutenkin riittävästi. Heti kun menimme matolle, huomasin, että Mikolle tuli halu nostaa koipea. Poika oli jo ulkona nostanut koipea useampaankin kertaan, mutta silti sain siivota monet pissat. Putki on Mikon lempi pissapaikka.

Me aloitettiin kepeiltä ja ne meni tosi hyvin. Täytyi sitten mennä keppejä useampaankin kertaan Mikolla oli vauhtia ja hyppyliikettä. Pussista Miko ei mennyt ellei nostanut pussin suuta. Putkesta Miko meni muutaman kerran pelkällä ohjauksella ja käskyllä, mutta useimmiten sain heittää namin putkeen ja huhuilla toisessa päässä. Putkella pystyi hyvin kuvaamaankin kun Miko viipyi sisällä niin pitkään. Hyppyesteellä käsiohjaus ei vain toimi. Siksi jätinkin joka kerta Mikon esteen eteen ja itse menin toiseen päähän. Uutena esteenä tuli puomi. Pistin ensin namin puomin nousulle ja laskulle ja sitten pidin Mikon pannasta kiinni koko suorituksen ajan. Puomin päällä piti myös pistää namia Mikon eteen, sillä Mikoa vähän pelotti siellä ylhäällä. Leevi ja Onni menivät puomin tosi hienosti. Onni tosin meni kaikki muutkin esteet hienosti

Onni osaa hyvin ja innostusta löytyy. Mikolla puolen tunnin jälkeen lopahti kiinnostus. Tuli taas sellainen fiilis, että agility tuskin on se meidän laji. Mikolla on niin harvoin oikea vire ja kova innostus mennä esteitä. Kahden peräkkäisen eri esteen suorittaminen harvoin onnistuu. No, ehkä Miko vain kaipaa enemmän harjoittelua, että alkaa sujua. Ja onhan poika vielä niin nuorikin. Mutta vaikka tuo joskus alkaisikin sujua, niin agility tuskin tulee olemaan meidän ykköslaji. Mejä voisi olla Mikolle mieleisintä Agilityssa eniten mietityttää millainen rasite korkeat esteet ovat selälle.

Kun Mikon kiinnostus loppui, se ei enää antanut ottaa itseään kiinni. Pari kertaa aikaisemmin, kun Miko vältteli minua, juoksin siitä pois päin, joka sai Mikon juoksemaan perääni. Mutta tuon viimeisen puolen tunnin aikana sekään ei enää auttanut. Kun sain Mikon kiinni, menimme hetkeksi sivuun. Yritin vielä kerran, jos jokin onnistuisi, mutta taas Miko lähti omille teilleen eikä antanut ottaa itseään kiinni.

Tunnin jälkeen pojat saivat vielä painia. Leevi hienosti tuli kutsusta Tainan luokse kesken leikkien. Onni ja Miko eivät kuulleet mitään painien lomasta. Leevi tuurasi Onnia ja kävi hakemassa Sofialta namit Myös Mikon namit kelpasivat Leeville. Kun oli aika pistää pojat hihnaan ja lähteä, Miko taas päätti pysyä tavoittamattomissa. Lopulta sain sen kiinni, kun kyykistyin syöttämään Onnille Mikon nakkeja. Miko tuli hetken päästä ihmettelemään mitä tapahtuu ja silloin sain pannasta kiinni. Jotain olen tehnyt väärin, kun joskus Miko ei anna ottaa itseään kiinni ja tekee siitä leikkiä...

Kotimatkalla oli hiljaisia poikia, Mikokin tuli nukkumaan puoliksi syliini. Miko olisi mielellään jäänyt nukkumaan autoon ja mennyt Leevin luokse. Vaikka nousin ylös autosta, Miko ei noussut ylös vaan pisti pään penkille Toisen kerran kutsuttaessa Miko sitten hyppäsi ulos autosta, mutta hitaasti sujui väsyneen pojan kävely autolta meidän kotiin.

Kuvasin muutaman videon AgiMestassa ja poikien leikeistä.

Ja kuvia lisäsin tänne.