Tänään, kauniina sunnuntai-aamuna meillä oli vuoden ensimmäinen näyttely. Vähän jännitti kun edellisestä on jo 9kk aikaa. Kooikerit olivat ensimmäisenä kehässä. Näyttelyn aloitti junnuissa Timi (Black Amiikos Daiver Deventer), jonka jälkeen oli avoimessa Edi (Easy Ed v.h. Runxputtehof) ja Miko. Neljäs uros oli valioissa Hessu (Black Amiikos Jemeko Jelle). Narttuja oli kaksi: junnuissa Mizy (Wishdecoy Sonya Paris) ja avoimessa Maru (Wishdecoy Ruth Olivia). Edi pyörähteli kehässä meidän odotellessa ja sai EH:n. Hyvin meni Pirjon ja Edin eka näyttely! Miko hieman vetäytyi kun tuomari tuli hampaita katsomaan, mutta sen jälkeen seisoi koko loppututkimuksen paikallaan, vaikka tuomari vielä tutki päätä. Otsapengertä hän tuntui kovin sormella sivelevän. Tuomari oli perusteellinen tutkimuksissaan ja silmäili Mikoa useamman kerran edestä päin. Juoksutuksena oli ainoastaan omalla vuorolla kolmio. Arvostelun ajan Miko seisoi koko ajan paikallaan eikä minun tarvinnut kertaakaan korjata asentoa, hieno poika! Kuulin tuomarin sanelun ja vähän heräsi toivo, että voisi tulla jopa ERI. En tosin tiennyt mitä Edistä oltiin sanottu (hyvän arvostelun sai), mutta EH:ta veikkasin eniten. Ja sehän tuli. Vähän se sininen nauha tuntui tympeältä kun se ennen oli H, mutta tosi tyytyväinen olin. Mikon arvostelu oli oikein hyvä. Tuomari olisi toivonut päähän enemmän tasapainoa, mutta muuten kaikki oli positiivista. Arvostelu löytyy täältä. Vähän hassu oli "nice type feet", mutta kiva jos Mikolla on kivat jalat Erityisesti hyvältä tuntui se, että tuomarin mielestä Miko esitettiin erittäin hyvin. Erkkarin arvostelussa viime kesänä oli maininta, että koira ja omistaja kaipaisivat lisää esiintymisharjoitusta. Nyt me sitten osataan

Edi ja Miko kehässä

Tuomari
katsoo sivusta - tutkii rintaa - tutkii korvia - katsoo takaa

Kohta käännytään

Miko seisoo (vähän näyttää takaa hassulta, ihan kuin suorat takajalat tms)

Lisää kuvia löytyy täältä.

Punnitsin Mikon keskiviikkona, jolloin vaaka näytti 15,4kg. Edellisellä kerralla kuukausi sitten Miko oli 15,8kg, joka oli varmaan 100g sitä edellistä enemmän. En oikein hallitse painonhallintaa... Musta 15,4kg on ihan sopiva määrä Mikon kokoiselle koiralle. Miko on vuoden ikäisenä ollut 14,9kg, joten massaa on tullut lisää ja siksi myös painoa.

Illaksi menimme Kivikkoon agilitytreeneihin. Tulimme hieman myöhässä kun onnistuin myöhästymään bussista (se tuli 2min etuajassa!) ja sunnuntai-iltana busseja menee puolen tunnin välein. Harjoittelimme paria erilaista pätkää sekä yksittäisiä esteitä.

Ensin teimme omatoimisesti valkoisten pallojen rataa. 2 esteen kiertäminen takaa oli hieman hankala, koska tietenkin Mikon mielestä piti mennä täysiä eteen. Onneksi ei tarvinnut kahta toistoa enempää, että meni oikein. Piti vain itse sijoittua oikeaan kohtaan. Kepeillä vasta kolmas kerta meni ok, kaksi ensimmäistä kertaa Miko lähti liian aikaisin pois tai jätti kepin välistä. Palkkasin heti keppien jälkeen, josta jatkettiin A:lle. Muurin jälkeen olisi voinut tehdä jaakotuksen (tänään opin mitä se tarkoittaa), jotta koira ei tekisi liian isoa kaarta, mutta ei se pyörähtäminen tullut niin jäi jaakotukset välistä. 7 hyppy osoittautui myös hankalaksi, koska Miko juoksi sen ohi. Toisella yrityksellä otin muurilta asti uudestaan ja kolmannella hypyltä 6, jonka jälkeen onnistui. Omasta ohjauksesta se tietenkin johtui, että Miko meni ohi.

Marin opastuksessa tehtiin mustien pallojen radanpätkää. Voi miten se oli vaikea! Sitten kun vihdoin muisti esteiden järjestyksen, niin valssi tahtoi aina unohtua. Teimme tuota lyhyissä pätkissä, mutta silti meni ihan pyllylleen. Miko ei päässyt rallattelemaan kun ohjaaja kokoajan mokaili... Teimme yksittäisenä esteenä kuutta keppiä verkoilla, joka sujui Mikolta ihan hyvin. Se ei yrittänyt hypätä verkkojen yli vaan nätisti pujotteli. Keinua kokeilimme viimeiseksi. Mari oli sitä mieltä, että keinu pitäisi opettaa ennen puomia, vaikka yleensä kai tehdään toisinpäin. Syynä se, että kun koira oppii juoksemaan puomin vauhdilla päästä päähän, se juoksee vauhdilla myös keinulla, jolloin on usein tuloksena lentokeinu. Mikolla alkoi keinun opettelun jälkeen mennä puomi hankalaksi, koska se varmaan yhdistää ikävän keinun myös puomiin. Mikolle olisi kannattanut opettaa ensin keinu. Teimme Mikon kanssa keinuharjoitukset niin, että keinun alla oli pöytä niin, ettei se keikannut ollenkaan. Tarkoituksena oli saada koira juoksemaan keinun toisen päähän ja pysähtymään sinne. Aluksi menin itse liian edellä ja Miko onnistui hyppäämään alas. Sen jälkeen pidin hihnaa lyhyemmällä ja kuljin lähempänä. Miko meni ihan hyvin ylös asti kun keinu pysyi paikallaan, Mari palkkasi Mikoa nameilla kontaktilla. Nostin Mikon alas ja menimme vielä kahdesti. Kolmannella kerralla Miko jo ravasi ylös. Tästä voi sitten vähitellen alkaa vähän keikkaamaan keinua.

Ensi viikolla ei sitten olekaan ollenkaan agilitya mejä-kokeiden vuoksi.