Maanantaina sai nauttia viileämmästä sadepäivästä. Menin iltalenkillä Mikon kanssa keskuspuiston hiekkateille tarkoituksena hölkätä Mikon kanssa. Ensimmäinen hölkkäysyritys kaatui saman tien. Miko reagoi juoksuaskeliini spurttihepulilla, joten pakko oli pysähtyä. Hetken päästä uusi yritys, jolloin meni paremmin. Itsellä kun ei ole kovin hyvä kunto, niin kovin pitkää pätkää ei hölkäten menty. Lenkin loppupuolella tuli pidempi hölkkäpätkä ja ihan yllätyin kuinka pitkään jaksoin. Miko ravasi pääasiassa vierelläni, mutta välillä myös takana ja pari kertaa edessänikin. Muutamat kerrat Miko myös meinasi lähteä puskia haistelemaan. Toivottavasti tästä tulee tapa ainakin parille iltalenkille per viikko. Ilma oli ainakin oikein hyvä.

Tänään oli viimeinen kerta agilitya Munkkiniemessä. Meille tehtiin möllirata, johon saimme ensin itse tutustua kolmen minuutin ajan. Sen jälkeen saimme kysyä vinkkejä hankaliin paikkoihin. Kasihypyltä oli suoralinja putkeen (nro 15), joten siihen piti kiinnittää huomiota. Mielestäni kehitin ihan ok ohjaukset joka paikkaan. Saimme ohjeiden jälkeen vielä hetken aikaa rataantutustumiseen. Paikalla oli kaksi mediä ja neljä maksia. Aloitimme medeillä ja ihan suosiolla annoin vesikoiranartun aloittaa Tässä rata:

Espanjanvesikoiraa ei oikein nyt innostanut, joten pääsimme melko pian Mikon kanssa radalle. Vähän mietin olisiko pitänyt ottaa A kerran yksin, mutta kävellessämme alkuun (tulimme hypyn 6 takaa) Miko ihan omatoimisesti kiipesi A:lle. Ei siis siinä ongelmaa. Ennen kuin ehdin istuttaa Mikon ekan esteen eteen, niin poika sai juoksuhepulin. Kun sain Mikon takaisin vierelle, jätin sen istumaan ja lähdin kävelemään kakkoshypyn luo. Miko meinasi tulla perään ja istu-käskyn jälkeen tuli uusi hepuli. Se jäi lyhyemmäksi, joten kohta uusi jättö alkuun. Kutsuin Mikon hypyn 2 takaa ja vauhdikkaasti poika lähti tulemaan. Miko juoksi kolmoshypyn ohi, joka otettiin uudestaan kunhan poika oli taas hepuloinut. Voi elämä sitä vauhtia, jota Miko meni! Sain ihan tosissani juosta, että pysyn perässä. Olin suunnitellut tekeväni valssin hypyn 6 jälkeen, mutta en ehtinyt sitä tekemäänkään. Olin sitten A:n väärällä puolen, joten ennen kasihyppyä tuli pieni pysähdys, jonka jälkeen kauhea vauhti taas jatkui. Miko meni tosi hienosti hypyt 11 ja 12. Putkella 15 Miko meni väärään päähään, mutta ohjasin sen saman tien takaisin putkeen. Juoksin vauhdilla putken toiseen päähän, että olin ajoissa ohjaamassa Mikon hypylle 16.

Ihan mielettömän hyvä fiilis jäi tuosta radasta! Tuntui ihan kuin Miko olisi itsekin tiennyt mitä esteitä tehdään milloinkin kun en varsinkaan lopussa enää ehtinyt huutamaan estekäskyjä. Tuo toisaalta oli taas hyvä muistutus siitä kuinka tärkeää Mikon kanssa on oma ohjaus kädellä ja vartalolla, sillä niihin poika kiinnittää paljon huomiota. Hyppy-käsky on myös vahva, mutta oma elekieli on se tärkein. Putkeen 15 oli ohjeeksi saatu, että kannattaa työntää koira putkeen oikealla kädellä, sillä muuten vartalo osoittaa eteenpäin. Mun oli tätä hyvin vaikea muistaa jo rataantutustumisessa, joten todennäköisesti tein ohjauksen vasemmalla kädellä ja vartalolla ohjasin Mikon putken väärään päähän.

Sain heti suorituksen jälkeen palautetta. En kyllä enää muista mitä sanottiin, sillä jotenkin sitä oli vielä niin adrenaliinikuohuissa Ainakin A:sta sanottiin, että takaaleikkaus olisi kannattanut tehdä. Jotenkin sen jälkeen kun tajusin, etten valssia ehdi tehdä, en vain osannut ajatella muuta kuin juosta vaan suoraan. Erityismaininta tuli Mikon hienosta suorituksesta esteillä 8-14 ja niistäkin erityisesti 11-12. Jarkko sanoi, että juuri noiden esteiden jälkeen mulle tuli tosi kiire, että pysyn perässä. Mikolla oli kuulemma hyvät, jyrkät käännökset esteiden 11 ja 16 jälkeen. Jyrkkä ei ehkä ole oikea sana, mutta Miko ei siis tehnyt mitään isoa kaarta. Niin, siitä vielä sanottiin, että juuri noin käy kuin meillä alussa jos koira on joutunut odottamaan puoli tuntia ennen suoritusta puussa kiinni. Olisi ollut kiva saada suoritus videolle. Miko oli selkeästi nopein koira koko porukasta, olen siitä niin ylpeä

Radalla meni kyllä oma osaaminen testiin oikein kunnolla. Hyvin siitä onneksi selvittiin. Rataantutustuminen on kyllä hyvin tärkeää, koska radalla en enää ehtinyt miettiä yhtään mitään. Harmittavasti emme ehtineet tehdä rataa enää toista kertaa, sillä olisin halunnut saada korjattua pieleen menneet kohdat. Onneksi ensi viikolla voi olla mahdollisuus päästä kokeilemaan rataa uudestaan. Kenttä on koko kesän vuokrattuna tiistai-iltaisin ja kun ryhmästämme ainakin yhdellä on avain estekaappeihin, niin saamme tulla silloin treenailemaan. Syksyllä olisi tulossa jatkoa meidän ryhmälle, joten taidamme silloinkin treenailla kahdessa ryhmässä.

Vähän houkuttelisi käydä yksissä tai kaksissa epiksissä eikä tämänpäiväinen sitä houkutusta yhtään vähentänyt. Ehkä voisimme käydä kokeilemassa, vaikka tiedänkin ettei Miko ole vielä valmis noin pitkiin ratoihin. Näköjään pidempiä ratoja voi kuitenkin tehdä silloin tällöin, joten eiköhän me pariin epiksiin uskaltauduta