Tänään käytiin taas aamusta Mikin kanssa harrastelemassa agilitya. Jo viime kerran jälkeen piirtelin parit estesarjat, joita seuraavalla kerralla voisi kokeilla. Sellaisia sarjoja, joilla saa vauhtia. Viime viikolla ei aamusta saanut vuoroa, joten ei päästykään kolmea viikkoa putkeen agsaamaan, kuten suunnittelin. Olimme taas 40min, josta 5-10min meni esteiden sijoittelussa. Sen aikaa Miko sai olla häkissä. Muuten meni hyvin, mutta lopuksi alkoi kuulua vähän vikinää. Harjoittelussa olivat hyppy-hyppy-pussi, hyppy-hyppy-hyppy-putki, A ja muuri. Tein myös kahden hypyn ja mutkaputken sarjan, mutta se ei kertaakaan onnistunut.

Mikolla oli aluksi tosi kivasti intoa, joten heti sai hien pintaan. Pussia piti ensin käydä palauttelemassa mieleen, mutta sen jälkeen Miko juoksi hienosti pussin läpi. Hyppyjen ja pussin sekä hyppyjen ja putken sarjoissa vauhtia oli oikein mukavasti, mutta vain muutamat kerrat onnistuivat. Miko kun tykkäsi niin juosta hyppyesteiden ohi. Putki ja A tuntuivat olevan suosikkeja, jotka Miko suoritti joka kerta innolla. Suora putki siis, siinä mutkassa oli nyt jotain vikaa. A:n kontaktit meni oikein hyvin eikä Mikolla ollut mitään kiirettä lähteä pois edes palkan jälkeen. Muurin yli heittelin namia, jotta sain Mikon hyppäämään, kun siinä tuntuu olevan jotain pelottavaa. Samalla tavalla kokeilin saada Mikon hyppäämään vähän korkeamman hypyn. Rimat oli varmaan 40cm korkeudessa, sillä yhden pykälän nosto sai riman Mikon säkän korkeudelle (n. 45cm). Heitin namin esteen toiselle puolelle ja sanoin hyppy-käskyn. Mikon mielestä paras reitti esteen toiselle puolelle oli riman ali. Joka kerta. Ei Mikon vielä pitkään aikaan tarvitsekaan hypätä maksikorkeudella olevia hyppyesteitä, mutta tuo 45cm oli medien maksimikorkeus. Kiva sitten mennä maksiesteille kun rima on Mikon päätä korkeammalla ja helpoin reitti on riman alta... Tietysti sama juttu on joka kokoluokan pienimmillä.

Ihan ok agsakerta oli, mutta välillä Miko oli vaikea saada innostumaan esteistä. A oli ainoa, jonka Miko aina suoritti. Välillä se vaan jäi esteen taakse seisomaan kun minä lähdin juoksuun. Onhan tuo reilu puoli tuntia aika runsaasti aikaa yhdelle koiralle. Eikä aamupäivät ole Mikon vireyden kannalta parhaimpia. Mikohan normaalisti nukkuu tuohon aikaan. Innostusta agiin olisi kovasti, mutta antaa nyt vielä olla. Hallinnan ja kontaktin saamisen kanssa ollaan mukavasti edistytty, mutta vielä on paljon tehtävää. Seuraavasta agikerrasta ei ole tietoa.

Illalla tokoiltiin taas aiheena sivulletulo ja liikkeestä seisominen. Ihan kivasti Miko jo jää seisomaan, vaikka itse jatkan muutaman askeleen. Parkkikselle oli pysäköity yksi rekka ja vasta jonkin aikaa sen vieressä tokoiltuamme huomasin, että hytissä istui mies, joka hymyillen katsoi meitä. Onneksi namit loppui pian sen jälkeen ja päästiin kotiin. Oli jotenkin kiusalista. Ensi kerralla on siis syytä muistaa, ettei pysäköity rekka ole välttämättä tyhjä...

Tänään meidän viisihenkinen perhe kutistui kolmeen...