Tällä viikolla olen tehnyt miinustunteja sisään, joten olen tullut kotiin normaalia myöhemmin. En ole vienyt Mikoa ulos kuin vasta illalla, mutta Markus on lenkittänyt pojan työpäivänsä jälkeen. Pienet kotitreenit meillä on ollut joka päivä paitsi eilen kun ei ollut mitään namiksi annettavaa. Nyt on possun kieli valmistumassa, joten ehkä tänään saadaan taas harjoituksia aikaan  Olen nyt innostunut keittelemään Mikolle lihoja treeninameiksi, onhan ne paljon terveellisempiä kuin jotkut kaupasta ostetut, jotka sisältävät ties mitä. Ja tulee halvemmaksi. Nyt suosikkeja ovat possun sydämet ja broileri (mieluummin rintaa kuin rasvaista koipea), saa nähdä mitä poika kielestä tykkää. Kovasti tekisi mieli lähteä Hakaniemen Kauppahalliin lihaostoksille  Ainakin broilerin sydämiä haluaisin ostaa sekä keitettäväksi että kuivattavaksi (kaupasta ostetut kuivatut broilerin sydämet on tosi kalliita!) ja ehkä maksaa. Niin ja possun saparoita, joita isä joskus suositteli.

Eilen kävin Mikon kanssa vähän pidemmällä iltalenkillä ja taidan käydä tänäänkin. Eilen toista kertaa jouduimme jäämään tasoristeyksellä odottamaan, että juna menee ohi. Jäin Mikon kanssa muutaman metrin päähän radasta, vaikka Miko yrittikin jatkaa matkaa. Kun veturi meni ohi, Miko vilkaisi minua ja heilutteli häntää matalalla, mutta ei tuntunut kovin pelkäävän. Miko vain seisoi paikallaan ja katsoi ohi meneviä puulastissa olevia vaunuja. Kerran astuin hieman eteenpäin, joka sai Mikon taas vilkaisemaan ja heiluttamaan häntää. Loppu odottelu pysyttiin paikalla, että Miko kuitenkin tuntisi olonsa turvalliseksi seurassani.

Meitä vastaan tuli nainen vanhan walesinspringerspanielin kanssa, johon Miko halusi tutustua, vaikka vähän tuntui sitä pelkäävän. Nainen oli koiraa hankkiessaan harkinnut myös koikkeria ja kysyi onko Miko tuotu ulkomailta kun kasvattajia on varmaan niin vähän  Kerroin minkä verran pentuja viime vuonna syntyi ja onhan se hieman enemmän kuin yli kymmenen vuotta sitten  Nainen myös tutkaili Mikoa ja totesi koon olevan vähän pienempi kuin springerillä (mainitsin kyllä Mikon olevan normaalia kookkaampi) ja siroksikin hän koikkeria kuvasi.

Mikolle on taas alkanut ruoka maistua. Aamulla Miko tosin ei mene luvan saatuaan kupille vaan tulee ensin luokseni. Kupille se menee vasta kun itse menen muualle. Illalla Miko ihan normaalisti menee kupille luvan saatuaan. Kummaa. Miko on myös lopettanut aamulla vinkumisen. Eikä se ole niin Markuksen perään. On ihan ok, että Markus lähtee töihin eikä Miko kiinnitä siihen sen kummempaa huomiota.

Tämä viikko jatkuu siten, että huomenna on viimeinen kerta arkitokoa ja sunnuntaina matkaamme Hyvinkäälle harjoittelemaan agilitya kooikereiden kanssa. Ja vielä viisi työpäivää ennen lomaa