Pitkä metsälenkki

Eilen ei yhtään huvittanut lähteä viimeiseen arkitokoon. Mielelläänhän sitä aina treeneihin lähtee oli keli mikä tahansa, mutta bussilla matkustaminen on ikävää. Siis meidän busseilla, pääkaupunkiseudun bussit on ok. Lähdettiin kuitenkin, mutta kun ulkona alkoi sataa, niin käännyimmekin kotiin. Vähän tuli huono omatunto, mutta toisaalta oli hyvä jäädä kotiin. Mulla ei ole tällä hetkellä kenkiä, jotka pitäisi vettä. Viime perjantainakin olin arkitokossa jalat märkänä, jonka seurauksena oli muutaman päivän ajan kova kurkkukipu. Jotkut kengät pitäisi ostaa, mutta en tiedä minkälaiset. Kumisaappaat kuuluu ostoslistalle, mutta ne taitaa olla liian liukkaat näille keleille. Treenasimme Mikon kanssa kuitenkin kotona. Oli perusasentoa, yhden askeleen seuraamista, peruskäskyjä, paikalla makaamista, seisomista ja istumista, kosketusalusta harjoituksia sekä pari temppua. Aluksi harjoittelimme jälkikepin kanssa. Tällä kertaa Miko kepin koskemisen lisäksi meni kerran itsestään maahan, josta palkkasin. Yritin saada Mikon tekemään niin uudestaan ja kyllä poikaa ihmetytti kun keppiä koskemalla ei saanutkaan namia. Miko alkoi nostella keppiä ja koski sitä tassuilla. Kyllä se sitten maahankin meni, mutta täytyy vähän varoen vaikeuttaa harjoituksia, kun Miko tuntuu turhautuvan niin helposti. Possun kieli oli erittäin herkullista ja sain Mikon jopa laukkaamaan matolle kosketusalusta harjoituksissa.

Tänään kävin Mikon kanssa kahden tunnin lenkillä. Menimme samaan metsään kuin jokunen viikko sitten ja tarkoituksena oli mennä toista metsätietä, joka viime kerralla tapaamamme koiranomistajan mukaan johti yhdelle kadulle. Aluksi menimme samalle metsäpolulle kuin edellisellä kerralla ja menimme sitä niin pitkälle, että talo tuli näkyviin. Sen jälkeen käännyimme takaisin. Tällä kertaa metsässä ei ollut pelottavaa, mutta kerran piti vilkaista taakse kun oli tunne, että joku on takana Miko välillä jäi taas katsomaan jotain, jolloin piti itsekin katsoa näkyykö mitään. Miko myös tuntui olevan kiinnostunut lintujen äänistä. Miko taas harrasti lempipuuhaansa eli juoksemista ja välillä se katosi näkyvistä. En kuitenkaan ihan yhdentekevä ole, kun Miko välillä kauempana ollessaan kääntyi katsomaan... Paluumatkalla metsäpolkujen risteykseen, Miko katosi pidemmäksi aikaa näkyvistä ja kun näin pojan, se seisoi paikallaan ja kohta taas katosi. Silloin kävi mielessä ajatus, että nyt se saattaa lähteä omille teilleen, sillä Miko tuntui ennen metsää olevan kovin kiinnostunut jostain hajusta tms. kun se veti. Ajattelin, että varmaan jossain lähellä olevista taloista on juoksuinen narttu. Miko ei onneksi ollut kaukana kun tulin polkujen risteykseen ja kun lähdin toiseen suuntaan, niin Miko tuli perään. Koska ihan lähellä polkuja oli taloja, pistin Mikon kiinni. Talojen jälkeen ylitimme junaradan, jonka jälkeen alkoi pelkkää metsää ja päästin Mikon irti. Metsässä oli kivat maisemat ja polku oli hyvä, joten täytyy mennä uudestaankin. Polku päättyi sille kadulle kun nainen oli sanonutkin ja meillä oli siitä ehkä 1,5km kävely kotiin. Matkalla vastaan tuli yksi juoksija, josta Miko tuntui olevan kiinnostunut ja siksi lyhensin hihnaa. Meidän molempien yllätykseksi nainen pysähtyi ja kyykistyi tervehtimään Mikoa. Miko hypähti sivuun ja alkoi haukkua. Nainen jutteli parin minuutin ajan ja koko ajan Miko haukkui ja piti naiseen noin 1,5m välin. Naisen mielestä Miko olisi hyvä sulhanen hänen nartulle, kun molemmat ovat niin hölmöjä Kohtasimme matkalla myös yhden vanhemman pariskunnan ja kun he tervehtivät Mikoa, odotin haukkumista, mutta Miko yllättikin. Miko mielisteli eli yritti näyttää mahdollisimman pieneltä ja harmittomalta. Se oikein nojasi sekä miehen että naisen jalkoja vasten ja antoi rapsuttaa nostaen vähän etujalkaa. Mä olin ihan ihmeissäni kun ei tuollaista ole koskaan tapahtunut. Me ollaan nähty pariskunta aikaisemminkin eikä Miko silloin antanut rapsuttaa vaan haukkui ja pysyi etäällä.

Tuollainen pitkä lenkki, ja kun saa vapaana juosta, on energiaa kuluttava, sillä Miko on nukkunut melkein koko päivän. Pitkien lenkkien lopussa saa myös nauttia siitä, että hihna pysyy löysällä Ainoa ikävä asia oli se, että jalat oli märkinä puolet lenkistä... Täältä löytyy video Mikon piehtaroinnista ja sukeltelusta.