Nyt on taas yksi 2h 45min arkitokoreissu takana. 45min arkitottikseen menee siis kaiken kaikkiaan lähes kolme tuntia (tai itse asiassa reilu 2h kun lähdimme ulos 30min ennen bussin tuloa). Miko nukahtikin melkein saman tien sohvalle

Johtuikohan viime viikon paluumatkasta, jolloin Miko joutui täyden bussin vuoksi istumaan käytävällä sylini sijasta, että tänään Miko istui lattialla sekä meno- että paluumatkan. Eikä edes yrittänyt syliin.

Tänään oli tosi kivat reenit kun Mikolla oli niin paljon intoa. Välillä oli vähän hosumista, mutta motivaatio ja vire olivat kohdallaan. Aloitimme luoksepäästävyydellä ja perusasennon tarkistuksella. Viime kerralla tuli kotitehtäväksi harjoitella perusasentoa. Ei ole Mikolla aikaisemmin nähty tuollaista vauhtia perusasentoon menossa kuin tänään ja toinen ohjaajista epäili, ettei Miko enää tarvisi käsiohjausta. Mutta kyllä se sen pienen liikkeen tarvii, vaikka tänään sivu-käsky tuotti ihan hyvää tulosta. Mikolla on kuitenkin oikea perusasentopaikka ihan hakusessa. Eikä hosuminen kauheasti auttanut asiaa Toinen kouluttajista on Vekoran tokovastaava ja hän tietää, että tähtäämme kokeisiin, joten hän katsoi tarkkaan, että asento on oikea.

Toisena vuorossa oli ohitusharjoituksia, jotka menivät meiltä hyvin, koska muut koirat eivät ole yhtä kiinnostavia kuin broileri (joka on osoittautunut erittäin hyväksi koulutusnamiksi) Tämän jälkeen harjoiteltiin maahanmenoa. Ohjaajat sanoivat, että tavoitteena on, että koira menee maahan mahdollisimman nopeasti käskyn jälkeen. Nyt me saatiin esitellä ylpeänä osaamista, koska Miko kyllä taitaa pikaisen maahanmenon (poikkeuksiakin aina löytyy) Tänään Miko meni maahan vielä erityisen vauhdikkaasti. Näytettiin myös perusasennosta maahanmeno, jossa ongelmana on se, että Miko tahtoo mennä vinoon. Ohjaaja pyysi näyttämään myös liikkeestä maahanmenon, jota me ei kylläkään olla harjoiteltu itsenäisesti. Ulkona (ja joskus meidän omissa treeneissä) Miko nousee itsenäisesti ylös. Siihen saimme ohjeeksi, että aluksi palkkaan Mikon suoraan edestä kun palaan sen luokse ja vasta myöhemmin alan mennä sivulle. Me saatiin kotitehtäväksi harjoitella tätä.

Viimeiseksi oli luoksetulo ja me oltiin Mikon kanssa viimeisiä. Omaa vuoroa odotellessa juttelimme tokovastavan kanssa ja saatiin vielä lisää vinkkejä. Koska lenkkeillessä en ole luoksetulossa pyytänyt Mikoa eteen enkä sivulle (jotenkin ei ole vaan tullut mieleen, että luoksetuloissa voisi tokoa treenata), ohjaaja pyysi nyt ohjaamaan Mikon suoraan eteen. Hän sanoi myös, että kannattaa sitä kotonakin harjoitella. Tokovastaavan mielestä kannattaa luoksetulossa pyytää enemmin eteen kuin sivulle, sillä perusasento voi muuten helposti jäädä vinoksi. Kun kutsuin Miko luokse, pistin molemmat kädet (+nami) vatsan päälle ja sain Mikon tulemaan suoraan eteeni. Mikolla oli niin vauhtia ja maa niin liukas, että jarrutus vähän venähti ja Miko törmäsi muhun Mutta vain pienesti. Kello olikin sitten jo niin paljon, että meillä oli 5min aikaa ehtiä bussille. Juostiin hetki ihan täysiä, mutta Mikon hengitys alkoi vinkua, joten loppumatka mentiin tosi reipasta kävelyä. Olin pysäkille tultaessa ihan hiessä ja bussi tuli tietenkin 8min myöhässä

Pistän vielä tähän linkin Rodin blogiin, että voi muutkin käydä katsomassa Mikon velipoikaa. Kyllä ne veljiksi tunnistaa