Tänään ohjelmassa oli paljon painia ja pentukurssin viimeinen kerta.

Töiden jälkeen lenkillä näimme Idan ja Beean. Miko jäi maahan makaamaan ja odotti nätisti ku Beea lähestyi. Vasta ihan lähellä se hyökkäsi kimppuun Pikkuiset saivat leikkiä vapaana keskellä hiekkatietä. Vähän sellaisissa paikoissa vapaaksi päästäminen arveluttaa, jossa kulkee enemmän ihmisiä. Mikoa kyllä kiinnosti muut ihmiset ja lähellä pusikossa olevat nuoret kiinnittivät leikin lomassa Mikon huomion. Sain sen pysymään lähellä kunnes tytöt tulivat hiekkatielle. Ehkä yksi syy siihen, miksi Miko juoksi tyttöjen luokse, oli se, että yksi heistä oli tuttu. Nopeasti moikattuaan Miko tuli takaisin. Pistin Mikon hihnaan, kun ohi meni pieni villakoira, jota hetken aikaa haisteltiin. Miko lähti välillä juoksemaan vähän kauemmaksi, mutta tuli ilokseni kutsuttaessa takaisin Miko myös innostui tekemään spurtteja ja juoksi kovasti. Kun ohi meni mies, Ida piti Mikon valjaista kiinni, sillä muuten Miko olisi mennyt tekemään tuttavuutta. Kun mies meni ohi, Miko alkoi leikkiä Beean kanssa, mutta yhtäkkiä lähti kovaa juoksemaan miehen perään. Se onneksi kääntyi takaisin juuri miehen kohdalla kun sitä kutsuin. Takaisin tultuaan Miko lähti uudestaan juoksemaan miehen perään, mutta kääntyi taas takaisin juuri ennen kuin tavoitti miehen. Olisikin ollut noloa, jos Miko olisi yllättänyt miehen hyppäämällä häntä vasten Vaikka Mikolla ja Beealla on jo aika paljon kokoeroa, niin hyvin Beea saa pidettyä Mikoa maassa

Koulutuskentällä Miko pääsi taas painimaan Iitu-kultsun kanssa. Mies Iitun kanssa sanoi sen olleen hassua kun viime viikolla eläinlääkärissä Miko ja Iitu olivat käyneet suoraan painimaan haistelematta ensin toisiaan Viimeisellä kerralla aiheena olivat edelleen sivulletulo, jonka erilaisia tapoja ohjaaja ensin näytti oman aussin kanssa. Harjoittelimme myös maahan menoa, joka meiltä sujuu hyvin, mutta tuolloin ei sujunut Harjoittelimme myös maasta nousemista niin, etteivät jalat liiku vaan koira "hissimäisesti" laskeutuu alas ja nousee ylös. Miko ei tätä vielä tajunnut ja kun oli mennyt maahan, niin nousi istumaan ja alkoi antamaan tassujaan, jotta saisi makupalan ja samalla hiekka vaan lenteli ympäriinsä. Harjoittelimme seuraamista niin, että lähdimme kävelemään sanomatta koiralle mitään ja aina kun se tuli vierelle ja katsoi, sitä palkittiin. Tämä meillä meni hyvin, kun Miko tajusi nopeasti mistä nameja saa. Kävelimme ympäri kenttää muutaman minuutin ja suurimman osan ajasta Miko seurasi hienosti. Pujottelimme myös muiden koirakoiden läpi. Harjoittelimme koiran pyörittämistä ympäri molempiin suuntiin. Tämä venyttää kylkiä ja siitä on kuulemma agilityssa hyötyä. Näytimme myös miten koira osaa istua paikallaan kun itse astuu kauemmaksi. Kurssin lopussa kun kouluttaja vielä kertoi meille miten Hiiden Haukuissa voi tokoilua jatkaa, Miko leikki vähän Breta-aussin kanssa.

Eilen huomasin, että agilitya alkaa jo ensi viikolla, joten peruin ilmoittautumisemme marraskuussa alkavaan agilityyn ja aloitamme sen siis ensi keskiviikkona