Ei varmaan olisi pitänyt kirjoittaa viikko sitten, ettei narttujen juoksut sekoita Mikoa sen kummemmin ja vinkumistakin kestää vain muutaman päivän... Vinkuminen on vaan mennyt pahemmaksi. Miko vinkuu illalla ennen lenkkiä, mutta se ei niin haittaa kun voin olla kuuntelematta sitä. Mutta aamuisin, silloinkin ennen lenkkiä, se ärsyttää. Piippaaminen ei muuten ärsytä, mutta kun Miko ei hiljene sitten millään ja tiedän että se kuuluu naapuriin, jossa makuuhuoneet on keittiön seinän takana. Viime keväänä naapurit siitä huomautti kun perheen tyttö siihen aamuisin heräsi. Ja tuo piippaaminen tapahtuu klo 5.30 - 6.00 välisenä aikana. Kun Miko alkusyksystä keksi, että ikkunoista näkee ulos, niin sehän on vähän väliä kurkkimassa ulos. Mutta ei se sentään ikkunasta katsoessa vingu/ulvo.

Kävin tänään Murren Murkinassa, josta mukaan lähti lampaan lihaisia luita sekä broilerin siipiä jauhettuna. Otin myyjän suosituksesta ensin jauhettuja, jotta näkee miten vatsa reagoi luihin. Niitä lampaan luita ostin kuitenkin kokonaisena... Mutta en usko, että Miko niitä luita ainakaan kokonaan syö. Tai en tiedä. Raakaruokaan en meinaa siirtyä ennen kuin olen käynyt jollain luennolla kuuntelemassa asiantuntijaa. Toisaalta en haluaisi muuttaa ruokavaliota, koska nyt se tuntuu olevan sopiva. Vuosi sitten Miko oksenteli enemmän ja kakka oli usein löysää ja limaista. Ihan varmasti se johtui naudasta, koska nyt kun Miko ei ole sitä saanut pitkään aikaan niin oireita ei enää ole. Jonkun verran Mikolla oli myös ilmavaivoja, nyt enää silloin tällöin. Ihan ok tuokaan ruokavalio ei taida olla, koska Miko röyhtäilee. Hampaatkaan ei kovin hyvin taida puhdistua, kun välillä Mikon henki haisee niin kuolemalta. Miko kyllä saa joka päivä jotain pureskeltavaa, mutta possunnahkaisia puruluita se syö hyvin hitaasti. Aluksi Miko kantaa parin päivän ajan luuta paikasta toiseen ja yhtenä päivänä syö siitä kolmasosan, ehkä puolet ja myöhemmin loput. Luiden lisääminen ruokavalioon voisi auttaa, mutta varmaan täytyy hankkia hammasharja. Ajattelin vähän kysäistä eläinlääkäriltä kahden viikon päästä.

Lähemmäs viikon ajan päivän ohjelmaan on kuulunut treeniä heti kun tulen kotiin. Treenien jälkeen leikin Mikon kanssa, jonka jälkeen se saa päivän ensimmäisen ruuan. Treenattavana on ollut ainakin kaukokäskyt, perusasento, jäävät liikkeet, paikkamakuu, temppuja, kosketusalusta ja nouto. Tiistaina aloin naksuttaa kapulaharjoituksissa ja tulosta näytti tulevan. Mutta sitten yhtäkkiä tuntui, ettei Miko tiennytkään mitä siltä halusin (vaikka oli tullut jo monta kertaa palkatuksi siitä kun otti maassa olevan kapulan hampaisiin, mutta ei nostanut). Mko turhautui kun ei saanutkaan palkkaa kapulan koskemisesta tassulla, minäkin turhauduin ja lopulta Miko lähti pois. Yritin myöhemmin uudestaan, mutta onnistuin kai pilaamaan naksuttelun. Silloin päätin luovuttaa. Noutoa ei tarvitse osata vielä pitkään aikaan, kun alokasluokassa ollaan kuitenkin niin kauan, että tulee koulutustunnus. Jos koskaan tulee. Eilen ja tänään jatkoin kuitenkin harjoituksia vanhalla tavalla ja johan alkoi sujua! Edistys on edelleen hyvin vähäistä, mutta edistystä on kuitenkin tapahtunut.

Agilityn alkeita ei todennäköisesti ala ennen ensi vuotta, mutta ennen joulua käymme kahtena päivänä ylläpitämässä vähäisiä agitaitojamme. Veikkolan agihallista ei voi varata yksittäisiä tunteja, mutta sain silti kahdelle päivälle tunnin vuoron. Tunti on pitkä aika yhden koiran agilitylle, joten yhdistän siihen tokotreenit. Hallissa on tokohyppykin.