Unohdin eilen mainita, että mätsäripaikan viereisellä nurmikolla oli jotain ihme siemeniä. Kävin heti meidän kehässä olon jälkeen Mikon kanssa nurmikolla, jossa poika juoksenteli kepin kanssa. Kun palasimme hiekalle, huomasin Mikon etujalan karvoissa ja mahakarvoissa keltaisia siemeniä. Ne ei kaikki lähtenytkään ihan helpolla kun ne olivat tahmeita. Siemenistä jäi keltaista väriä Mikon turkkiin ja omiin sormiin sekä tahmaa. Huomasin, että Mikolla oli tassun pohjat täynnä siemeniä ja muuta tahmaan jäänyttä likaa. Ne olivat niin tiukasti kiinni, että kotona pesin Mikon tassut shampoolla. Siemenet kyllä lähtivät, mutta tahma ei. Pesun jälkeen leikkelin kaikki tahmaiset karvat Mikon tassuista ja samalla tuli tassukarvat muutenkin siistittyä.

Tänä viikonloppuna piti käydä tekemässä Mikolle kevään ensimmäinen jälki, mutta se nyt siirtyy seuraavalle viikonlopulle. Tarkoituksena oli tehdä jälki lauantaiaamuna ja ajaa se joskus iltapäivällä, mutta en sitten jaksanut herätä joskus kuudelta. Ennen koetta/kokeita pitää kuitenkin päästä treenailemaan. Meillä piti olla mejä-koe jo viime viikolla, mutta se siirtyi lumitilanteen(!) vuoksi 25. päivään. Jos sinne päästään, niin meillä on sitten kaksi koetta sillä viikolla...

Tämä sunnuntaipäivä alkoi aikaisin kun veli kävi piipahtamassa klo 6. Veljeni on tällä hetkellä armeijassa, laivastossa. Hän joutuu kai ensi viikon aikana siirtymään Kotkasta takaisin Upinniemeen ja siksi on jokin tarkastus tulossa, että kamat on vielä kasassa. Veljeltä oli jäänyt lomalakki kotiin, jonka vuoksi hän pyysi, että kävisin hakemassa sen meille. Meiltä isän oli tarkoitus heittää se sitten Kotkaan, ettei veljelle tulee mitään sanktioita. Veli pääsikin lauantaina iltalomalle, mutta ilta ja yö vierähtivät jossain muualla. Kotiavainta hänellä ei ollut mukana. Aamulla isä heitti veljen takaisin Hankoon, jonne laivaston alus oli ankkuroitu, ja ennen lähtöä veli kävi hakemassa lakkinsa. Me jatkoimme vierailun jälkeen vielä hetken unia ennen kuin kello soi mätsäriin lähdön vuoksi.

Tänään oli mätsäri Viikissä. Tälläkään kertaa osallistujia ei ollut montaa, isoja aikuisia n. 30. Paikalla oli myös Edi-koikkeri, joten jokaisessa mätsärissä tänä vuonna on meidän kanssa ollut toinenkin kooho, vaikka eilen Onni ei mätsäriin osallistunutkaan. Meidän parina kehässä oli bullterrieri. Ravailut, seisotukset ja koskemiset menivät taas hyvin eikä Miko yhtään väistänyt tuomaria. Saimme punaisen nauhan sekä kirjallisen arvostelun. Arvostelussa luki lyhyesti ja ytimekkäästi: Kaunis, hyvin esiintyy. Ihan ehdottomasti on kannattanut meidän mätsärikäynnit, tosin saa nähdä miten tositilanteessa käy Edi sai sinisen nauhan ja meni sinisten kehään, jossa sijoittui toiseksi! Mikolle ei menestystä punaisten kehässä.

Illaksi menimme Kivikkoon I-HAH:n toiselle koetunnille. Viimeksi meitä oli viisi sekä yksi, jonka koira oli sairaana. Tänään oli vaan neljä. Aloitimme takaaleikkauksella, jonka opettelu oli kotiläksynä. Aloitimme Mikon kanssa kolmen esteen suoralla, jossa toisen jälkeen piti leikata takaa. Me tosin jätimme ensin ensimmäisen esteen välistä. Viimeisen esteen takana oli namikuppi. Hyvin onnistui. Toisella kerralla, jolloin ohjaus oli toisella puolella, mukana oli kaikki kolme hyppyä. Seuraavaksi oli kaksi hyppyä, joiden välillä tehtiin valssaten kahdeksikkoa. Siinä sai mukavasti vauhtia poikaan. Tämän jälkeen tehtiin kuutta keppiä verkoilla. Mari oli keppien lopussa valmiina heittämään vinkupallon. Mikoa aluksi vähän ihmetytti verkot, mutta toisella kerralla meni jo paremmin sisään. Toinen kerta ei muuten mennyt paremmin, sillä Mari vingutti palloa innostaakseen Mikoa, mutta se aiheuttikin sen, että Miko hyppäsi verkkojen yli ja meni suoraan Marin luo. Tämän jälkeen pari seuraavaa kertaa Miko hyppäsi samassa kohdassa pois, kunnes meni taas kaikki kepit. Ennen lyhyen radan suorittamista tehtiin rengas yksinään. Radanpätkä oli mutkaputki-hyppy-rengas-pussi. Palkkasin Mikon putken jälkeen ja loppu meni hyvin, vaikka edellisestä pussista on jo jonkin aikaa.

Mikolla oli mätsäripäivästä huolimatta paljon energiaa ja se aina meidän vuoron tultua lähti omin päin hyppimään esteitä tai juoksemaan. Mari sanoikin tunnin päätteeksi, että Miko oli ihan eri koira kuin viimeksi. Olin tyytyväinen pojan menoon jo viimeksi, joten tänään olen sitäkin tyytyväisempi, hieno poika! Jotain ei niin hyvääkin silti mahtui tuntiin. Odotellessa tunnin alkua kentällä vuoroa odottavat koirat haukkui ja meidän ryhmästä pari koiraa haukkui kun meidän vuoro oli tullut. Miko taisi oivaltaa, että haukkuminen agikentän laidalla kuuluu asiaan, joten Mikokin sitten ryhtyi haukkumaan. Kovaa se osaakin haukkua... Aina aikaisemmin Miko on ollut hiljaa (pentuaikaa lukuun ottamatta) tai vähän vikissyt. Meillä sitten jatkuu agilityt ensi sunnuntaina, jee