Eilen Jesse vei mennessään Markuksen tietokoneen, mutta ei sen kauaa tarvinnut olla ilman kun tänään kävimme hakemassa iMacin Helsingistä. Saimme jonottaa Verkkokauppa.comissa varmaan 1,5h. Miko oli joutunut olemaan kotona yksin noin 4,5h. Ennen lähtöä Markus oli käynyt sen kanssa ulkona ja kakatkin oli tullut. Kun tulimme kotiin, oli vastassa kamala haju. Mikolta oli tullut kahdet löysähköt kakat aitaukseen ja se oli vielä tallannutkin niitä. Ja vielä yhdet tuli eteiseen kun olin juuri ottanut lehdet pois kun pesin samalla eteisen lattian. Löysin osa kakasta oli limamaista. Ruokinnassa ei ole ollut muutoksia, mutta ehkä jauhelihalla on ollut jotain tekemistä asian kanssa. Toisaalta ei kai se huonoksi ole mennyt kun on ollut pakkasessa. Muutaman päivän on ollut välillä vähän jotain limamaista huomattavissa

Siivouksen jälkeen menin Mikon kanssa ulos. Tapasimme hiekkatiellä pitkäkarvaisen saksanseisojan (tai jonkin vastaavan rodun edustajan). Sekin oli vielä nuori, todennäköisesti 6kk kun sen ulkoiluttaja sanoi sen olevan meidän poikaa puolet nuorempi. Miko alkoi tämänkin koiran ympäri juoksemaan ja hihnojen selvittämisessä oli hommaa. Toisen koiran jatkettua matkaa Mikolle jäi vielä riehuminen päälle ja sen alkoi juosta mun ympäri ja kävi lahkeisiin kiinni. Kotona harjoiteltiin ensin perusjuttuja ja gimme fivea. Se on hassua kun nostaa kämmenen Mikoa kohti, se melkein heti vasemman käden kohdalla pistää tassun vasten, mutta oikean käden kohdalla se ensin ihmettelee mitä haluan ja tuuppii kättä ja vasta hetken päästä pistää tassun kättä vasten  Loppuilta onkin mennyt Mikon haukkuessa ja muristessa. Tämän illan aikana se on haukkunut enemmän kun muutamassa päivässä normaalisti. Onhan se tietty joutunut olemaan tänään vähän enemmän yksin, mutta alkaa jo vähän käydä hermoille kun tuo ”takaa-ajo leikkiin kutsuminen” on jokapäiväistä ja erityisesti jokailtaista. Miko alkaa haukkua ja murista ja se yrittää saada meidät lähtemän sen perään. Jos vähän nostaa kättä tai liikkuu, se on jo juoksemassa pois. Ja se selvästi nauttii kun pääsee juoksemaan karkuun. Yritän aina olla kiinnittämättä siihen huomiota, mutta sohvalla kun istuu, Miko pääsee niin pitkälle, että se pystyy näykkimään jalkoja. Ja se sattuu (vasen pohje ja oikea reisi on ihan mustelmilla). Jos siitä vain kääntyy poispäin, Miko näykkii jalkoja tai repii lahjetta. Ja jatkaa haukkumista. Välillä otan sen syliin rauhoittumaan tai pistän aitaukseen, mutta tässä on se huono puoli, että Miko välttää tulemasta liian lähelle ja jos sitä ei saakaan kiinni, se on saanut juuri sitä mitä halusikin kun pääsee juoksemaan karkuun. Tänään tein niin, että menin Mikon aloittaessa sen aitaukseen, pistin oven kiinni ja käännyin seinää päin. Kun olin lähdössä pois aitauksesta, Miko oli jo karkuun lähtemässä, joten menin takaisin. Tein näin niin monta kertaa ettei Miko enää reagoinut kun lähdin pois ja kävelin sohvalle. Tästä voi vain syyttää itseä, kun alussa tuli puremiseen reagoitua vähän huonommin ja käsiä edestakaisin liikutelleen. Niin poika taisi tämän ikävän tavan oppia… Tämän päivän hermojen kireys johtuu vain siitä, että olen niin väsynyt ja siksi ei jaksa noita Mikon tempauksia hermostumatta.

Eilen Mikoa oli silittänyt Merikukka Forsius lapsineen kun olivat tulleet Markusta ja Mikoa vastaan tai leikkineet meidän pihalla