Hoidossa ja match show'ssa

Torstaina 21-viikkoisen pojan punnitus ja mittaus tuottivat seuraavat tulokset: 11,4kg ja 41cm.

Eilen töissä oli palaveri ruokailun jälkeen ja ajattelin, että pääsen ajoissa kotiin. Palaveri ei kestänytkään paria tuntia ja olin kotona vasta viiden jälkeen. Pakkasin kiireessä kun bussi takaisin Helsinkiin lähti 17.45 ja toivoin, ettei mitään unohtuisi. Mikolle tuli taas bussissa matkapahoinvointia ja se oksensi kaksi kertaa vähän yli tunnin kestäneellä matkalla. Oksennusta on odotettavissa kun Miko suu on ihan kuolassa ja kun Miko alkoi elehtiä niin, että oksennus tulee, sen sai laskettua ajoissa lattialle. Rautatieasemalla kun kävelimme laiturilla junaan, junan konduktööri avasi ikkunan ja kysyi Mikon rotua. Sanottuani sen olevan kooikerhondje, mies sanoi Mikon näyttävän jackrusselinterrieriltä Hän oli itse juuri tilannut (tätä sanaa hän käytti) jackrusselin ja sanoi, että ainakin pää (tai ilme) näyttää samalta kun itse olin sitä mieltä, ettei Miko ole lähelläkään jackrusselia

Menimme Arin kautta Lauralle, jossa Miko pääsi taas painimaan Sisin kanssa. Kuvia tuli otettua vain muutama eikä nekään ollut kovin hyviä

Juomatauko

Menimme takaisin Arille vähän ennen kymmentä eikä Ari-hoitosedän tarvinnut ruokkia ja käyttää Mikoa ulkona kun tein sen itse. Onneksi netistä näki bändien soittoajat ja kun lämppärit eivät kiinnostaneet, niin menimme Nosturiin yhdeksitoista. Huolehdin kovasti siitä, miten Miko reagoi kun jätämme sen Arin hoiviin ja olin varma, että vinkumista on ainakin luvassa. Miko ei varmaan edes huomannut lähtöämme kun Ari leikki silloin sen kanssa vinkulelulla. Miko oli Sisin kanssa leikkimisestä väsynyt ja muutenkin kello oli paljon, joten Miko oli melko pian mennyt sohvalle nukkumaan. Ihan turhaan huolehdin ja onhan Ari jo Mikolle tuttu Takaisin tulimme kahdelta yöllä ja Miko tuli heti oven avaamisen jälkeen moikkaamaan. Nukuimme lattialla patjoilla ja kerran heräsin kun Miko oli jalkopäässä nukkumassa.

Aamulla oli herätys jo kahdeksalta ja lähdimme puoli kymmeneltä junalla keskustaan. Markus meni Nummelan bussiin ja minä Mikon kanssa Lohjan bussiin. Miko lepäili koko matkan sylissäni. Pelkäsin sen taas oksentavan kun aamuruuasta oli vain kaksi tuntia aikaa ja Mikolla oli taas suu kuolassa. Onneksi mitään ei tullut

Lohjan bussissa muistin, etten ollut ottanut Mikon rokotustodistusta mukaan. Melkein jo hakkasin päätä seinään, että siinä meni se mahdollisuus harjoitella, mutta sitten keksin pyytää Markusta kuvaamaan rokotustodistuksen ja lähettämään sen puhelimeeni. Rokotustodistuksia tarkistettaessa annoin sitten puhelimeni tutkailtavaksi ja saimme osallistua Rokotusten päivämäärät näkyivät oikein hyvin kuvassa. Mätsärissä oli hieno ilma ja maisematkin järven rannalla olivat hienot. Me saimme sinisen nauhan emmekä sijoittuneet sinisten kehässä, mutta ihan hyvin meni silti Mikon kavereilla meni vähän paremmin: pentukurssin phalene oli sinisten pentujen viides ja Leevi-koikkeri punaisten pentujen viides, hienoa! Miko juoksi ihan nätisti vierellä, vaikka nenä olikin välillä maassa. Sain sen myös pysymään ihan hyvin seisomassa, vaikka asento ei ihan parhaasta päästä ollutkaan. Aluksi Miko väisti kun tuomari yritti katsoa sen hampaita, mutta sitten Miko antoi nätisti katsoa. Leevin kanssa sovimme treffit alustavasti tiistaille.

Lohjalta kun on vähän huonot yhteydet Nummelaan, niin menimme Mikon kanssa Veikkolan kautta menevään bussiin. Jäimme pois Porintien kohdalla ja vaihdoimme Nummelan bussiin. Miko oli jo Lohjalla ihan väsynyt ja meni bussissa heti nukkumaan. Lattia oli vaan niin liukas, että käännöksissä ja jarrutuksissa Miko liukui eri suuntiin, joten se päätti tulla syliini Meillä oli kuuden tunnin reissu ja väsynyt Miko on nukkunut sohvalla jo yli kolme tuntia

Oli hyvä Helsinki-Lohja seikkailu kun keikka oli hyvä (lisää Amorphista taas joulukuussa) ja saimme Mikon kanssa hyvää kokemusta. Meidän ensimmäinen oikea näyttely onkin jo kolmen viikon päästä! Jos Hyvinkäällä menee kuin mätsärissä, niin ei ainakaan tarvitse hävetä. Ei kyllä ole aihetta olla erityisen ylpeäkään